Jouluviikko mökillä

Vietimme joulun sukulaisten kesken lapin mökillä. Maisemat olivat uskomattoman kauniit kuin joulukortissa: lumi oli kuorruttanut puut valkoiseksi ja aamurusko oli väriltään kuin rasia ranskanpastillejä ja illalla laskeutui kuuluisa sininen hetki. Yöllä taivas oli tähtösiä täynnä ja pakkanen paukkasi nurkissa. Lapin taikaa parhaimmillaan.

Nyt mieli on jo tulevassa kesässä: terassin rakentamista, huonekalujen entisöintiä, hyötypuutarhan perustamista, pihan raivausta ja marjapensaiden leikkuuta. Kesän touhuja odotellessa mökki laskeutuu talvilepoon.

Joululahjat brunetelle ja blondille

Tein kahdelle ystävälle lahjaksi korvakorut. Brunetelle joulunpunaiset ja blondille pakkasenhuurteiset turkoosit. Helmet ovat kaikki tsekkiläistä Preciosaa paitsi turkoosit suorakaiteen muotoiset sain HelmiQ:sta tilaajalahjana. Punaiset helmet ovat Ruby-kokoelmasta ja huurteen valkoiset Kirkas-kokoelmasta ja pienet siemenhelmet rainbow-sekoituksesta.

Korvakorut sidoin lahjanauhalla varsinaisen lahjan päälle ja pohjana käytin Weisten pahvisia joulunauharipustuksia, joihin liimasin toiselle puolen ruskeaa paperia (kuvassa pahvipalaa ei ole vielä reitetty) ja leikkasin saksilla sopivan kokoiseksi. Eli koko tausta on puhtaasti kierrätyskartonkia ja -paperia (ruskea paperi oli ylijäämää joulupapereista).

Vihreät riippuvat korvakorut ja rannekoru

Tein itselleni jouluksi kimaltelevan asustesetin: korvakorut ja rannekorun. Korvakoruihin löysin helpohkon helmien pujottelumallin Pinterestistä.

Pujottelin Preciosan helmet 0,3 mm koruvaijeriin ja päättelin vaijerin päät puristushelmillä, joista ei tullut kovinkaan siistit, koska alkuperäisenä ajatuksena helmiosa oli tarkoitus ripustaa nappikorvakoruun, joka olisi peittänyt puristushelmet. Sen sijaan laoitoin ne tavallisiin hopeisiin koukkuihin. Vaijeri myös näkyy osittain helmien välista, vaikka yritin kiristää helmiketjua niin paljon kun sain.

Rannekoru on koottu 0,8 mm koruvaijeriin ja lukkona on hopeinen salpalukko. Lukon päissä on pari antiikinhopeista tynnyrihelmeä vanhasta jo puretusta korustani. Vaijeri on hieman liian paksu rannekoruun, joka ei taivu kauniisti vaijerin jäykkyyden vuoksi. Lisäksi koru on hieman liian pitkä ranteeseeni (vaijerin pituus silmukoineen on noin 22 cm).

Rannekorun mattapintaiset tummanvihreät helmet ovat Preciosan joulusekoituksesta, pienet välihelmet (4 mm) ovat Preciosan värisekoituksesta ja hopeiset välihelmet, vihreät (Period) fasettihiotut Preciosan (10 mm)  ja vihreät (Emerald AB)(6 mm) lasihelmet. Varsinkin jälkimmäisissä helmissä on kaunis monivärinen hehku. Samoja helmiä käytin korvakoruissa.

Joulukorvakorut

Huomenna on sukumme perinteiset pikkujoulut, johon kokoonnumme nyyttärihengessä. Jokainen perhe tuo jotain suolasta ja jotain makeaa. Minä tein perinteisen ranskalaisen suklaakakun, jonka maustin tänä vuonna appelsiiniliköörillä. Suolaiset ostin kaupasta; valikoima italialaista salamia, ilmakuivattua kinkkua ja hyvää leipää. Leikkeleiden lisäksi teen perinteisen italialaisen salaatin puhvelinmaitomozzarellasta, tomaateista ja basilikasta. Ei kovin jouluista, mutta hyvää buffetruokaa, jonka avulla jaksaa kuunella kauneimpia joululahjoja, koristella kuusta, siemailla glögiä ja kertoa uusimmat juorut.

Jaamme lapsille ennakkoon pienet lahjat, mutta tänä vuonna ajattelin yllättää naiset antamalla jokaiselle itsetehdyn korun. Jouluisista korvakoruista jokainen saa valita mieleisensä, mutta teen yhden rannekorun suvun ainoalle korvareiättömälle naisella. Toivottavasti väri miellyttää isoäitiä.

Joulukorujen tarkoituksena on olla hieman yliampuvia, räikeitä ja mauttomia kuten amerikkalaiset jouluvillapaidat. En aivan onnistunut tavoitteessani, sillä näitä koruja voisin pitää arkenakin.

Kuvassa on vain osa tekemistäni jouluaiheisista korvakoruista, joihin löysin mallia Pinterestistä. Kaikki korut on tehty 50 mm hopeiseen korupiikkiin, joka on linkitetty valmiseen hopeiseen koukkuun.

Sinisissä korvakoruissa on kauniin kuninkaallisen sininen lasihelmi (12 mm), sen yläosassa on hopeinen kukkarondelli ja ylimpänä muovinen t.sininen bicone, joka on peräisisn tuliaisena tuodusta jo hajonneesta turkkilaisesta avaimenperästä. Helmen alaosassa on vuonna kivi ja kirves käsityömessuilta ostettu "yksisilmäinen t.sininen nappi", hopeanvärinen pyöreä rondelli ja alimmaisena tsekkiläinen lasihelmi (4 mm).

Hopeinen riipuskorvakoruihin on käytetty ohutta hopeaketjua ja S-marketista ostettuja kulkusia, jotka helisee aivan aidosti (samoista kulkusista tehdyt erilaiset korut ovat olleet korvissani koko viikon).

Punavihreät korvakorut ovat erikokoisia  tsekkiläisiä lasihelmiä, välissä pari kukkarondellia ja päissä pyöreät rondellit.

Eniten tykkään sinisistä koruista, vaikka materiaali ja mittasuhteet eivät ole oikein hyvät (ei muovisia helmiä ja ison helmen pitäisi olla litteämpi ja lisää loistetta esim. biconeen).

Nappikorvakorut

Näin Pinterestissä sievän napista tehdyn korvakorun ja innostuin kaivelemaan nappilaatikkoani, josta löytyi nätti helmiäisen eri sävyissä kimalteleva tummanharmaa nappipari.

Korun lähes kaikki osat ovat kierrätysosia. Napit on irrotettu jostain roskiin menneestä vaatteesta, helmet löydetty kirpputorilta ja hopeiset välihelmet vanhasta jo puretusta kaulakorusta. Ainoastaan välirenkaat, korupiikit ja korvakoukut ovat uusia.

Seuraavan kerran muistan käyttää sytoppareita myös koukun kanssa, sillä toinen pari koruista on jo hukassa vaikka vasta eilen sen tein.

Kierrätyskoruja

Innostuin aivan yhtäkkiä korujen tekemisestä. Liekö syynä nyt syksyllä käymäni kierrätyskorukurssi, jonka insipiroimana koruni ovat syntyneet. Kuva on järkyttävän huono, mutta jostain syystä kaikkien kuvien (ProShotilla otettujen) siirto ei onnistua netin kautta ja päivitän blogia mökiltä.

Korvakorujen teko oli helppoa ja ainoa vaikeus oli leikata isohkoilla kangassaksilla kumia tarpeeksi siististi. Sama ongelma näkyy rannekorun nauhoissa, jotka on leikattu puhdistetusta pyöränkumista vapaalla kädellä.

Rannekorujen työstäminen oli huomattavasti vaikeampaa. Kokeili aluksi puuhelmien pujottelua käsityömessuilta ostamaani värittömään kumilankaan. Myyjältä jäi kertomatta etteivät tavalliset solmut pidä langassa ja enkä ole vieläkään keksinyt miten saan homman toimimaan.

Vaihdoin värittömän kuminauhan mustaan paksumpaan kuminauhaan, jonka toisen pään sidoin pienen viinapullon reiitettyyn korkkiin, jotta helmet eivät karkaisi toisesta päästä. Pujotin helmet kuminauhaan ja sitten ongelmaksi muodostui rannekorun kolmen leikatun kuminauhan ja helminauhan yhdistäminen toisiinsa.

Yritin kieputtaa kaksi kuminauhaa myötäpäivään ja yhden vastapäivään sievän lopputuloksen aikaansaamiseksi. Toivotonta, nauhat menivät minne halusivat ja lopulta puuhelmetkään eivät pysyneet paikoillaan kuminauhassa. Lopulta liimasin nauhat ja kuminauhan toisiinsa nahkaliimalla ja puristin kiinnitysrenkaan nauhojen päälle. Kiinnitykseksi laitoin hopeisen rapulukon.

Lopulta huomasin että helminauhan kuminauha on liian pitkä. Paljasta nauhaa näkyy liikaa helmien välistä. Korun pituus olisi pitänyt olla ainakin kolme senttiä lyhyempi 21 sentistä. En älynnyt ottaa huomioon lukon osuutta (3 cm) koko pituudesta.

Eiköhän se tästä parane?

Ensimmäinen korutarviketilaukseni saapui ja huomasin, että oli tilannut 4 mm helmiä 40 mm sijaan. Ei muuta kuin uusi yritys toisen korukaupan kautta. Pitää testata kaikki kotimaiset yrittäjät, että löytäisi itselleen parhaan sellaisen.

Tuunattu koruteline korvakoruille

Pukukoruni lojuivat monta vuotta laatikoissa kaappien kätköissä kunnes löysin Kärkkäiseltä pari vuotta sitten kevyen valkoisen naulakon, joka oli tarkoitettu kai vaatenaulakoksi kevyemmille asusteille. Naulakossa oli monen monta koukkua ja se oli tarpeeksi sirorakenteinen sopiakseen paraatipaikalle pikkuvessan seinälle. Nyt löydän aamulla kaikki asuuni sopivat korut yhdellä silmäyksellä. Aidot timantti- ja kultakorut säilytän edelleen muualla.

Kaula- ja rannekoruja telineessä on helppo säilyttää, mutta kaipasin edelleen korvakoruille paikkaa jossa ne olisivat helposti saatavilla. Omilla jaloillaan seisovat korutelineet eivät käyneet, koska pikkuvessan laskutila riitti vain hammasharjoille ja -tahnoille, partakoneelle ja ryppyvoiteille, joten lisää tilaa oli saatava.

Viime viikolla poikkesin pitkästä aikaa Kärkkäisellä ja löysin sieltä sydämen muotoisen korttitelineen, joka "samaa sarjaa" edellisen korutelineen kanssa. Telineestä löytyi riittävästi tilaa koukkukorviksille, muttei  mitään paikkaa nappikorviksille. Ratkaisin ongelman leikkaamalla luonnonvalkoisesta huovasta "korttitelineen sydänkiinnikkeisiin" sydämiä, joihin lävistin tarpeeksi monta reikää sukkapuikolla. Reikiin kiinnitin nappikorvikset ja napsautin huopasydämet korviksineen kiinnikkeisiin.

Joudun luultavasti tekemään toisen samanlaisen sillä tykkään näyttävistä korvakoruista etenkin juhlatilaisuuksissa. Lempikorvakoruni ovat kuvassa näkyvät bling-blingit, jotka sopivat jokaiseen tilaisuuteen; häistä rock-konserttiin.

Nyt pitäisi kehitellä jotain rintakrossien kauniseen säilytykseen (Ks. ylin kollaasi). Ideoita?

Naulakko maksoi noin 15 € ja sydänteline alle viisi euroa.

Mökki talvikuntoon

Syyskuun viimeisenä viikonloppuna satoi ensilumi mökin pihamaalle: perjantaina maa oli lumesta valkea, lauantaina teimme lasten kanssa talven ensimmäisen lumiukon ja sunnuntaina maa oli jälleen paljas lumesta.

Mökillä aika kului siivotessa pihaa talvikuntoon: tramboliinin kasaus, pihakalusteiden siirto navettaan ja miljoona muuta pientä askaretta kuten puuvaraston täydennys sekä saunaan että sisävarastoon. Aiomme viettää tänä vuonna joulun mökillä, joten puuvarastot ovat syytä olla täynnä ellei halua kahlata läpi jään ja tuiskun navetan takana olevaan puuvarastoon.

Laitoin mökillä vaaleat villakankaiset talviverhot paikoilleen ja muutin koko olohuoneen sisustusta vaaleammaksi talveen sopivaksi. Äitini perintöä oleva antiikkinen puusohva sai vaalean peiteen ylleen ja poron- ja lampaantaljat pehmikkeeksi.

Kieputin mieheni mummin aikoinaan Kiinasta tuomat silkkihuivit sohvatyynyjen koristeeksi. Idean löysin muistaakseni Pinterestistä. Huivi laitetaan tyynyn alle siten, että sen kulmat osoittavat pääilmansuunttiin ja ja tyynyn kulmat väli-ilmansuuntiin  ja huivin vastakkaiset kulmat solmitaan kahteen kertaan ja päät sujautetaan muodostuneen solmun alle. Helpoa sisustamista ja kauniit huivitkin pääsevät esille kaapin kätköistä.

Kasettinauhasta silmälasikotelo

Kaapeja siivotessani löysin mieheni vanhat saksankielen c-kasetit, joita ei kannata enää säilyttää sillä annoimme vanhan kasettisoittimen saksalaiselle saksankielen opettajalle, joka aikoi kuunnella sen avulla saksalaista humppaa autotallissa? Opettaja oli erittäin kova auto- ja formulafani ja vietti enemmän aikaa autotallissa kaaraansa puunatessa kuin perheensä parissa.

Laitoin siis koukulle saksankielen alkeiskurssin osan 1b ja seuraksi graffitin harmaata sukkalankaa lopputuloksena pitäisi syntyä silmälasikotelo, joka ei pientä likaa hätkähdätä ja voi pyöriä rauhassa käsilaukun kätköissä. Idean varastin käsityökurssikaverilta, joka virkkasi tekniikalla ihanan rock-uskottavan laukun, joka oli virkattu harmaasta ontelokuteesta ja c-kasettinauhasta.

Laitan parempaa ohjetta kunhan saan kotelon valmiiksi, mutta kannattaa kokeilla etenkin tuon tylsän harmaan ja kasettinauhan yhdistelmää. Se on todella cool!

Barbin yöpuku

Jouduin varaamaan kirjastosta Ompele barbielle puvusto -kirjan (Ternsöe), koska pääkirjastossa ei ollut kyseistä kirjaa lainattavana ainoastaan sivukirjastoissa (lähes jokaisessa pienimmässäkin sivupisteessä)?  Kirja vaikuttaa hyvältä ja olen siitä ehtinyt jo yöpuvun ommella (ks. kuva) ja muutaman kaavan jäljentää.

Yöpuvun helmaan ei tosin kuulu kahta saumaa vaan päästin itseni helpolla ja jätin valmiiksi ommellun reunan helmaksi. Ompelen kaikki nuken vaatteet kierrätyskankaista. Yöpuvun kangas on alunperin lapsen juhlamekon alusmekosta, joka ona valkoista harvakudoksista puuvillakangasta. .Kuvassa näkyvät olkaimet ovat aavistuksen verran liian paksut, mutta menettelevät näin harjoituskappaleessa.

Kirjassa on yli 50 kaavaa Barbien, Kenin ja Skipperin vaatteisiin ja vaikeusasteet (3) ovat helposta vaikeaan. Etenkin kummityttö on toivonut Kenille lisää vaatteita, vaikka mukavinta olisi tehdä Barbielle juhlamekkoja, joten kirja tulee tarpeeseen. Jos kirpparilla kyseinen opus tulee vastaan niin ostan sen heti. Kummityttö kasvaa koko ajan, mutta täti haluaa leikkiä muotisuunnittelijaa vielä eläkkeellä ja ehkä niitä lapsenlapsiakin siunaantuu joskus hamassa tulevaisuudessa. Sitä varten on hyvä olla Barbien pukukirja.

Sieniretkellä

Viime viikolla vietin laatuaikaa ystävän kanssa metsän siimeksessä. Saalis näkyy kuvassa. Aloittelijan tuurilla osuimme suoraan herkkutattikeitaaseen, joka jääköön ystävien väliseksi salaisuudeksi ikuisiksi ajoiksi. Toivottavasti löydämme ensi vuonna paikalle uudestaan, sillä ohjeet menevät suurin piirtein näin *piip* portista oikealle, häkkyrän jälkeen heti oikealle, ensimmäinen sektori (kaverin mielestä), minun mielestä eka vyöhyke vasen oikealle. Onko tarpeeksi sekavaa?

Tekaisin seuraavana päivänä sienipitsaa ja paistoin loput tatit pannulla voissa ja kangasrouskut säilöin etikkaliemeen. Sieniretken lopuksi lähdimme zumbaamaan, joten oli aika voipunut, mutta rentoutunut olo seuraavana päivänä.

Patalappuja ja nuken mekkoja

Innostuin pehmoeläinten lisäksi ompelemaan nukeille kuten Barbielle ja Braztsille vaatteita. Löysin muutaman ohjeen Barbielle netistä ja kirpparilta löysin Suuri Käsityökerho lehden 10-11/1994, jossa oli pari ohjetta Braztsille, mutta nälkä kasvaa syödessä ja varasin kirjastosta Ompele Barbielle puvusto-kirjan.

Kirjaa odotessa virkkasin patalappuja. Alla olevaan ohjeseen ihastuin niin että teen muutaman lahjaksi. Tein myös pannulapun suuremmassa koossa, johon virkkasin yhden pallokierroksen lisää. Jostain syystä kirjan ohjeen mukaan virkatut pannulaput ovat todella pieniä kuin lapsille tehtyjä. Itse ainakin pidän isommista pannulapuista, jotka peittävät koko käden myös kaksinkertaisena.

Ohje: Iloinen leipuri: Patalappuja a la carte: Isoäidin keittiössä (s.22).
Puikot: 4 virkkuukoukku, neula päättelyyn.
Lanka: 7-veljestä, fuksia ja Ville, vaaleanpunainen
Tunnelma: helppo ohje ja valmistui nopeasti yhdessä illassa.
Opin uutta:  pallosilmukat eli popcornsilmukat, langan päättely työn edetessä patalapun sisälle
Langan kulutus: noin 30 g

possuenkeli

Kesällä ei ollut aikaa istua sisällä käsitöitä tehden vaan kopsuttelin mielummin porkkanamaata tai touhusin lasten kanssa ulkona, mutta nyt ilmojen viilentyessä olen innostunut uudestaan ompelusta. Löysin kirjastosta pari Tilda-kirjaa ja innostuin välittömästi jouluista hanhi- ja possuenkeleistä.

Toteutin possuenkelin täysin kierrätyskankaista. Vartalo on Kierrätyskeskuksesta löydetystä ihon värisestä tekomokkahameesta, täyte on ostettu pussihintaan (1,5 €) Kontista, siivet ovat valkoista lakankangasta, silkkinauha on vanhaa pakettinauhaa. Silmät piirsin mustalla tussilla, joka harmillisesti levisi kankaan pintaan ja punaiset posket on väritetty lasten värikynällä. Sädekehää ja saparoa en ole vielä vääntänyt rautalangasta.

Possu on proto, joten kuono on terävä. Pitäisi ostaa nukkeneula, jonka avulla saisi kärsän muistuttamaan porsaan hajuelintä eikä jyrsijän suippoa kuonoa. Pitkällä nukkeneulalla olisi myös helpompi ommella jalat kiinni vartaloon ja korvat päähän

Possun ohje on kirjasta: Tildan talossa;ompelua ja askartelua. Tone Finnanger. Gummerus.

Häät Amsterdamissa

Luulin, että tänä vuonna emme matkustaisi muualle kuin Tallinnaan, mutta suunnitelmat muuttuivat kun saimme hääkutsun Amsterdamiin. Mieheni entinen työkaveri oli menossa naimisiin toisen kerran hurmaavan vaalean hollantilaisen naisen kanssa.Yllätyksekseni natiivit hollantilaiset olivat vaaleita, suorastaan blondeja, sinisilmäisiä, skandinaavisen näköisiä tehopakkauksia, jotka puhuivat mummosta vauvaan erinomaista englantia. Aivan kuin Suomessa?

Hääjuhlan selostan melko tarkkaan sillä etsiessäni tietoja hollantilaista hääjuhlista en löytänyt kuin ylimalkaisia kuvauksia häistä, joten toivottavasti tästä on jollekin apua, vaikka häät eivät puhtaasti hollantilaiset olleetkaan vaan kansainväliset.

Hääjuhlat olivat tyylikkäät. Vihkiminen ja juhlatilaisuus oli 1800-luvulta peräisin olevassa vanhassa höyrylaivassa, joka seilasi pitkin kaupungin kanaaleja koko juhlatilaisuuden ajan. Hääparin vihki tuomari ja todistajia tarvittiin huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Tuomari selosti oko tilaisuuden niin englanniksi kuin hollanniksi.

Saimme tilaisuuden alussa rintakukat ja nimet kirjattiin kutsuvierasluetteloon. Istuimme suomalaiseen tapaan sulhasen puolelle (oikealle hääparista katsoen) ja tietenkin takinmaiseen penkkiin. Tapaa ei kaikkien vieraiden osalta noudatettu sillä kyseessä oli kansainväliset häät, jossa vieraita oli kaikista mantereilta, mutta aika hyvin pätee myös suomalaiset käyttäytymissäännöt  ulkomailla. Naistuomari puhui aivan kuin suomalainen pappi kertoen hääparista ja seremonian kulusta. Pisin osa seremoniaa oli hääparin todistajien allekirjoitukset.



Kirjautuessa saimme kukkalaitteen rintaamme ja vesi-tai mehulasin käteen, minkä tarjoilija keräsi pois ennen vihkitilaisuuden alkua. Vihkimisen loputtua oli vihkiparin onnittelu, mikä tarkoitti poskisuudelmia (2-3) ja sen jälkeen oli maljojen nosto. Häälahjoja annettiin hyvin vähän, mutta lahjapöydässä oli laatikko, johon sai jättää onnittelukortit tai rahalahjat? Se ei koskaan selvinnyt meille, ja annoimme lahjaksi perinteistä suomalaista designia eli Alvar Aaltoa.

Baari oli avoinna koko juhlan ajan (15-20). Ennen hääateriaa saimme alkupaloja kuten rasvaista makkaraa paloina sinapin kera (luultavasti joku paikallinen herkku), silliä ja sipulia (takuulla paikallinen herkku. ks. kuva) ja friteerattu jauhelihapullan tapainen herkkupala (paikallinen herkku). Sulhasen kulttuuri ei näkynyt lainkaan alkupaloissa, vaan itse hääruoassa.

Nimikoituja paikkoja ei ollut lainkaan paitsi hääparin ja heidän vanhempien osalta, muut saivat istua mihin kerkesivät. Mieheni kanssa istuimme britti-espanjalaisparin pöytään. Brittiengalantia on ihana kuunella, mutta ryhdytpä puhumaan natiivin britin kanssa tai espanjalaisen kanssa, joka on ollut 20 vuotta naimisissa britin kanssa. Onneksi mieheni osaa puhua englantia vaikka unissaan, itse en ole niin varma kun en ole sitä tarvinnut yhtä paljon työssäni. Kielitaito rapistuu TODELLA mikäli sitä ei käytä päivittäin.

Hääateriana oli laivan grillissä kypsennettyä naudan sisäfilettä tai hummeria tai tiikerikatkarapuvartaita lisukkeiden kera. Lisukkeet olivat perunoita kuorineen tai salaattia. Hääkakkua ei tarjoiltu lainkaan vaan jälkiruokina tarjoiltiin annoskupeista sitruunatiramisua ja appelsiininmakuista suklaavaahtoa. Laivan rantautuessa satamaan oli yhteiskuvaus laiturilla, jonka jälkeen hyvästelimme hääparin ja sukelsimme Amsterdamin yöhön joksikin aikaa ja näimme mm. pahamaineisen punaisten lyhtyen alueen lauantai-iltana.

Hääleikkejä, kimpun heittoa tai sukkanauhan riisumista ei ollut lainkaan, mutta kyseessä oli aikuisten ihmisten häät (+40 v.) , joten niitä ei varmaan haluttu tai ei kuulunut kummankaan kulttuuriin.Näkymät sen sijaan olivat mukavat pitkin kanaaleja.


Joitain huomioita juhlaväestä. Suurin osa oli pukeutunut tavallisiin juhlavaatteisiin kuten kukkamekkoon tai tavalliseen pukuun ja löytyipä yksi intialainen perinnepuku.  Kutsussa ei ollut pukukoodia ja osa vieraista oli pukeutunut hienommin pitkää mekkoa ja paljetteja (britit) ja osa huomattavasti arkisemmin (hollantilaiset). Yhden Louis Vittonin huivin (monogrammit) ja Louboutin kengat (punaiset) huomasin briteillä, mutta muuten aika vaatimatonta sakkia, joka ei halua pitää melua itsestään.

Metallihyönteisiä

En erityisemmin välitä hyönteisistä, vaikka ymmärän kuinka tärkeitä ne ovat maapallon hyvinvoinnin kannalta; ilman niitä hukkuisimme paskaan ja emmekä voisi esim. nauttia linnunlaulusta.

Mökkimme asukkaat saavat valitettavasti kärsiä joka ikinen kesä hyönteisistä ja niistä pahimmista: mäkäräisistä, sääskistä ja paarmoista. Onneksi punkki ei vielä ole täällä, mutta kaikki muut verta imevät hyönteiset ovat ja ne kuppaavat kipeästi kunnes elimistön vastustuskyky kehittyy ja paukamat asettuvat paikoilleen. Valitettavasti immuniteetia on rokotettava joka ikinen vuosi uudestaan.

Itiköiden kunniaksi naulasin mökin seinään muutaman ruosteisen itikan: sudenkorennon ja kärpäsen, joita ei pahemmin näy näillä lakeuksilla.

Mökillä taas!

Vihdoinkin mökillä! Kolme viikkoa hurahti joutuisasti kaupungissa lapsenlikkana ollessa ja pienoiselle lomamatkalla maamme pääkaupungissa. Nyt on mukava olla taas maalla, keskellä ei mitään, paitsi rikkaruohoja.

 Kasvimaa heinäkuun lopussa: herneet vasemmalla (kaksi riviä), sitten porkkanat (kaksi riviä), tillirivi ja lopuksi aika vajaa persiljarivi vasemmalla. Takana näkyy perunaa. Kitkin kasvimaaan juuri ennen valokuvan ottamista, joten kaikki näyttävät lakoontuneilta vaikka eivät ole sitä. Tilanne kasvimaalla heinäkuun alussa oli kuin alla olevassa kuvassa.  Muutamassa viikossa kasvavat lähes kaikki korjuukypsiksi. Uskomatonta!

Perkkasin tänä iltana kasvi- ja peruna- ja mansikkamaan (5 h). Herneet ovat paloissa ja kukalla, tilli kukalla ja persilja on noussut maasta osittain (ei mitenkään tuuheaa kasvustoa), porkkanat ovat juuri ja juuri syötävän kokoisia. Ruohosipulista ei ole elonmerkkejä, mutta aika tuuhea rikkaruohokasvusto oli koko kasvimaan peitteenä. Mansikka on kukalla ja tuottaa marjoja koko ajan, muttei säilöntään asti. Ensimmäiset perunat söimme eilen makkaroiden kanssa. Ja ne oli hyviä!

Isännän kanssa maalattiin osittain vanhan puolen portaat, kun maali loppui kesken ja pystytettiin vanhan puolen seinustalle rautatanko satelliittia varten. Nyt näkyy saksalaiset kanavat vanhalta puolen muttei sisältä mökistä. Luultavasti eräs korkea vaara peittää näkyvyyden niin ettei satelliittiä saa näkymään mökin puolelle. Isäntä aikoo kaivaa kaapelit vanhalta puolen uudelle puolelle, että saadaan näkymään ProSieben myös uudella puolen. Kanavalta näkyy kaikki uusimmat sarjat ja elokuvat, jopa ennen Suomea, mutta saksaksi dubattuna (kielitaito pysyy hyvin yllä).

Juhannusruusu

 
Vanhan mökin pihassa, keittiön ikkunan alla kukkiva juhannusruusu on ainakin 50-luvulta ellei vanhempi. Näin luotettava perimätieto kertoo yhtään asiaa liiottelematta. Lapissa juhannusruusu ei kuki juhannuksena tai mikään muukaan ruusu, vaan noin 2-3 viikkoa juhannuksen jälkeen. Suviruusuksi paikalliset sitä sanovat.

Ruusussa on hurmaava tuoksu ja lumoavan kauniit kukat. Pidän  kaikista suomalaisista perinnekasveista, joiden kestävyys ja vaatimaton kauneus on parasta mitä mökkipuutarhuri voi kasveilta odottaa.

Mökiltä lähtiessä ruusu oli täynnä nuppuja, mutta vain kolme täysin auennutta kukkaa, josta suurimmasta nappasin kuvan juuri ennen lähtöä. Siellä se nyt kukkii, yksin, levittää huumaavaa tuoksuaan kesäiltaan ja houkuttelee hyönteisiä mesivarkaisiin.

Kasvimaa heinäkuun alussa

Ensi viikoksi on vihdoinkin luvassa hellekeliä +24 ja auringon paistetta ja minun on lähdettävä takasin kaupunkiin muutamaksi viikoksi. Ulkouima-allastakaan ei kerennyt viritellä lapsille. Ehkä kuun lopussa on paremmat kelit. Toivotaan parasta, sillä mökillä on tulossa suuret juhlat!

Tänään ennen lähtöä kitkin kasvimaan. Kun tulin mökille juhannuksen aikoihin, maassa näkyi vain herneen alut ja nyt maasta on ponnistanut pienet porkkanan ja tillin alut. Persiljan alkuja en löytänyt, mutta jätin kaikki "mahdolliset sirkkalehdet" kasvamaan. Toki kitkin pois selvästi tunnistettavat juolavehnät,sauniot jms. Ruohosipulista on ehkä 2-5 varmaa hyvin pientä alkua. Luultavasti kylvin sen liian syvään, sillä jouduin käyttämään hiekkaa saadakseni vedessä likoneet siemenet kylvettyä.

Löysin navetasta hyvän kitkijän apuvälineen, itikkamyrkyn lisäksi, vanhan lypsyjakkaran. Sopivan matala kitkemiseen ja kitkijän selkä ei valittanut lainkaan. Miksei kukaan myy kitkemisjakkaroita vai onko niitä jo kaupoissa?

Kuvassa heti jakkaran  vasemmalla puolen on tilliä, sen jälkeen kaksi riviä porkkanaa ja vasten nurmikkoa herneet, joille pitäisi tehdä kehikko ennen lähtöä.Omituisiä pitkiä tyhjiä välejä on jokaisessa rivissä? Luultavasti istuttajan sormien väli on ollut tyhjää täynnä (tai pää).

Peruna on hyvällä alulla, vaikka halla on puraisut hieman ja ruskettanut lehtiä. Pikakitkin kahdella kädellä myös perunamaan, jonka rikkaruohot olivat niin löysästi kiinni, että perunantaimet meinasivat lähteä rikkojen mukana. Taustalla on ikivanhat mustaherukkapensaat, jotka ovat osittain kokeneet täydellisen nuorennusleikkauksen (eli alasleikkuun) viime syksynä.

Mansikka on kukalla, jopa pelkästä varkaasta istutetut (ei taimikasvatusta). Ennen varsinaista istutusta ruukkuun esi-istutetut mansikat ovat noin kolme kertaa varkaista istutettuja suurempia. Kuvassa on suoraan varkaasta istutettu taimi, joka on melko lailla pienimmästä päästä eli mansikat ovat lähteneet hyvään kasvuun.

Ensi vuonna on tarkoitus istuttaa tänä vuonna onnistuneita puutarhakasveja ja niiden lisäksi salaattia, pinaattia ja mangoldia, jotka laitan ruohosipulin ja persilja tilalle. Taidan ostaa ruohosipulin valmiina ja istuttaa yhden taimen johonkin sopivaan nurkkaan, jossa se kasvaa rauhassa. En enää rupea liottelemaan siemeniä vedessä.

Heinäkuista heinäntekoa

Heinäkuussa tehdään heinää iltamyöhään ukin, mummin ja äidin kanssa. Odotellaan samalla putkimiestä korjaamaan vessan haljennut käyttövesiputki. Sulkuja ei löytynyt mistään, joten päävesisulun varassa oltiin, joka tarkoittaa vedetöntä taloa. Aika hankala tilanne, yötä vasten pienten lasten kanssa. Onneksi ukki sai hälytettyä tutun putkimiehen ja samalla uusittiin myös rinnakkainen käyttövesiputki liitoksen osalta.

Traktorina on mökin ikivanha "rattori" ja kotikutoinen peräkärry. Kuopuksella ikään sopiva harava ja ukki näyttää kaksipiikkisen hangon kanssa mallia.

Puutarhakalusteiden kunnostus

Viime viikon olen ahertanut puutarhakalusteiden parissa. Pesin ne ennen käsittelyä maalarin pesulla, huuhtelin vedellä, annoin luonnon kuivata ja huuhtoa loput liat kalusteista ja maalasin lopuksi kovapuiset kalusteet Tikkurilan ruskealla terassi- ja kalusteöljyllä. Kuvassa Ukin kalusteet ennen maalausta pesun jälkeen (auringon polttamat ja homepilkkuiset vaikka rakenteeltaan kunnossa olevat).

Ukin tuomat aikaa nähneet ja kovia kokeneet kalusteet maalasin kahteen kertaan kun mökin alkuperäisille kalusteille riitti yksi maalauskerta, mikä ei onnistunut yhtä hyvin kuin vanhemmille kalusteille vaan öljy lähti valumaan pitkin puupintaa.  Tällöin pitäisi noudattaa ohjeita ja pyyhkiä imeytymätön öljy pois pinnoilta puuvillarätillä. Kuvassa Ukin kalusteet ensimmäisen maalauskerran jälkeen (ei kovinkaan paljon muutoksia havaittavissa).

Ukin kalusteet olivat viettäneet talvensa ulkona, minkä huomasi osittain mustuneesta ja täplittyneestä pinnasta. Ohjeesta poiketen en hionut tummentunutta osaa pois tai käsitellyt sitä homeenpoistolla vaan tarkkailen tilannetta parin vuoden verran ja teen perusteellisemman hionnan jos kalusteet sitä tarvitsevat. Kuvassa kalusteet toisen maalauskerran jälkeen (kalusteet tummenevat lähes tummanruskeiksi).

Mökin alkuperäiset kalusteet on säilytetty joka talvi navetassa, joten ne ovat säilyneet melko hyvinä, vaikka pöytäosa on tummentunut enemmän kuin tuolit. Ne maalasin vain kertaalleen vaikka öljy rupesi hyytymään noin kuuden tunnin jälkeen, jonka vuoksi yksi tuoli on tummempi kuin muut. Kuvassa tuolit ennen maalausta.

Nyt meillä on 4+1 sekä 6+1 kovapuiset kalusteet, jotka olivat muotia noin 10 vuotta sitten, nythän kaikki ostavat polyrottinkisia tummanpuhuvia ulkosohvia, jotka eivät sovi lainkaan mökkimme imagoon. Parhaiten sopisi valkoiseksi maalatut puiset puutarhatuolit, mutta näillä vanhoilla kalusteilla on pärjättävä, kunnes terassi ja kylpypalju on tehty ja maksettu. Pienempi kalustesarja on koko kesän käytössä ja isompi nostetaan esiin joka kesäisiä grillijuhlia tai pitkäaikaisia mökkivieraita varten.

Tikkurilan ohjeen mukaan kalusteet pitäisi öljytä 1-2 vuodessa ja epäilen, että meidän kalusteille ei ole ikinä tehty mitään ja vanhasta rötisköstä tuli miltei uudenveroinen (miehen mukaan). Tarvikkeet maksoivat noin 50 € , joista eniten maksoi puuöljysanko, josta riittää myös seuraavalle vuodelle.

Aurinkoinen satulansuojus

Tiedättehän tunteen jolloin haluaa virkata, neuloa, ommella, askarrella tai muuten vain puuhastella erilaisten projektien parissa oikein urakalla. Minuun iski muutama viikko sitten hillitön virkkausmania, jonka tuloksena syntyi muutama keltainen aurinko ja auringonkeltaisia ja sadepilven mustia kukkia. Syntyneet kukat ja auringot yhdistin mökillä pyörän istuimen sadesuojaan.

Virkkausohjeena käytin soveltaen seuraavia ohjeita keltaisissa auringoissa ja mustakeltaisissa kukissa. Lankana oli Nalle (musta) ja 7-veljestä (keltainen) ja koukkuna 4. Lisäksi tarvittiin vanha sadesuoja ja lankaa sekä neula.

Ompelin kukat ja kuviot ensin yhteen pyörän istuimen suojan mukaan ja sen jälkeen ompelin ne mustalla ompelulangalla suojan nurjalle puolen. Nyt minulla on pehmustettu sadesuoja tai kirkkaan värinen istuinsuoja, jonka erottaa kaupunkimme täpötäydestä pyöräparkista. Näin on helppo suunnistaa suoraan sen oman pyörän luo.

Mallina on vanha mökkipyörä, jonka satula on huomattavasti kaupunkipyörää leveämpi ja suojus ei istu yhtä hyvin sen päälle.

Tällä työllä osallistun silmukan ytimessä- haasteen, jonka kesäkuun aiheena on aurinko. Haaste on seuraavien blogien ylläpitämä: Silmukan saalistus ja Pipon ytimestä.

Saunan jälkeen terassilla

Mökkielämän parhaita hetkiä on se, kun istahtaa saunan jälkeen terassille ja ei kuule kuin muuta kuin lintujen laulun ja satunnaisesti ohiajavan tukkirekan räminän (asumme keskellä ei mitään, mutta silti yhden päätien varrella). Sielu lepää täällä, kaukana kaupungin kiireestä ja melusta, vaikka sataisi vettä ja tuulisi jäämereltä.

Näkymä terassilta alas jokilaaksoon. Kuvassa näkyvään metsurin kannon nokkaan nostamaan vanhaan linnunmökkiin on tulleet asukkaat, talitiaiset, jotka kasvattavat pesuettaan äänekkäiden naapureiden pahemmin häiritsemättä

Ruusupenkin puhdistus

Eilen oli aurinkoinen, mutta jäätävän pohjoistuulen ansioista kylmä päivä. Juuri täydellinen päivä pihatöihin: ei ympärillä pörrääviä itkoita eikä tule kuuma pitkähihaisessa paidassa. Ruusuaidanteen olivat valloittaneet ritarinkannus, joka on levinnyt ympäri tonttia. Kitkin penkistä myös kullerot siemenvarsineen (saammeko enää seuraavana vuonna nauttia keltaisesta kukinnosta). Kiikutin navetan taakse yli 10 kottikärryllistä kasveja että sain esiin hennot ruusunalut (keskimmäinen kuva).

Penkin talon puoleisessa päädyssä näyttäisi kasvavan juhannusruusua ja navetan puoleisessä päädyssä kurttulehtiruusua. Tarkempi lajin määritys selvinnee pensaiden kasvaessa ja kukkiessa.Tarkoitus olisi istuttaa aidanteeseen myös lisää erilaisia Lapissa (VI) viihtyviä perinneruusuja.

Kitkin myös mansikkamaan, josta löysin kaksi kukkaa eli odotettavissa on runsas mansikkasato. Tyhjiä paikkoja löytyi 16, joihin täytyy ostaa uudet taimet. Peruna on noussut ainakin osittain ylös, voi olla että istutimme osan mukuloista liian syvään. Kasvimaalla ainoastaan herneet taimet ovat nähtävissä ja tunnistettavissa, muutoin näyttää autiolta ellei lukuun otetta sankkaa juolavehnäkasvustoa.

Juhannus

Juhannusaattona ja -päivänä palelimme lähinnä sisätiloissa.  Savustimme lohta, lämmitimme saunan ja mummo sitoi vastan niin aikuisille kuin lapsille. Ja opeteltiin vihtomaan koko perheen voimin.

Sidoin alapellon kukkasista juhannuskimpun juhlapöytään. Kimpussa oli suolaheinää, kulleroa, puna-ailakkia, niittyleinikkiä ja jotain angervon lehtiä. Kimppu ei tosin kestänyt kuin päivän.

Minun mielestäni oli kylmin juhannus miesmuistiin;  alle 10 astetta ja käsiä paleli kun leikkasi ulkona nurmikkoa ruohonleikkurilla. En edes viitsinyt suunitella puutarhan perkkaamista, aika kului muutenkin. Tänään puolestaan satoi koko päivän vettä, vaikka nyt paistaa keskiyön aurinko ja jokilaaksoa verhoaa sumu.

Hauskaa Juhannusta kaikille! Kyllä se kesä jossain vaiheessa tulee tänne Lappiin. Viimeistään elokuussa. =)

Virkattuja päivänkakkaroita ja muita saunioita

Tykkään päivänkakkaroista ja muista samankaltaisista kukkasista esim. saunakukasta eli peltosauniosta, joka on yksi vahvimpia lapsuusmuistojani samoin kuin pihasaunio eli nappikukka (kuin eo. ilman valkoisia terälehtiä). Kävelin keskikesällä iltakasteisen pihan poikki mummolan saunarakennukseen ja saunan liepeillä kukki valkoisena peltosaunio ja pihalla paljaiden varpaiden alla pihasaunio. Kukan tuoksu ei ollut mitenkään hyvä, mutta valkoiset terälehdet ja keltaisena loistava mykerö ovat aina viehähtäneet yksinkertaisella tyylikkyydellä.

Kukat virkkasin tämän blogin ohjeiden mukaan, vaikkakin muutin ohjetta jonkin verran ja en ole luultavasti laittanut kaikkia muutoksia muistiin sillä harvemmasta päivänkakkarasta tuli yhdeksän terälehtinen kun ohjeessa terälehtien lukumäärä oli kuusi. Samoin kävi isommalle kukalle terälehtiä tuli 13 kun alkuperäisessä niitä oli 11.

Taikaympyrän sijasta tein neljä ketjusilmukkaa, johon virkkasin kuusi kiinteää silmukkaa (2 krs.) ja sitten jokaiseen ks:aan kaksi ks eli yht 12 s. (3 krs). Harvempi terälehtiseen (9 terälehteä) virkkasin lisäksi valkoisella langalla jokaiseen ks:aan ks (4 krs.) ja terälehtien väliin jää yksi ks. Muuten virkkasin ohjeen mukaan eli terälehdet ps. ks:aan, sitten 8 kjs ja koukusta lukien 4:een kjs:aan pp, sitten p, sitten ks ja lopuksi ps ja siirtyminen seuraavan ks:aan tai seuraavaan. Kirjoitan ohjeet suurin piirtein itselleni muistiksi ja tarkemmat ohjeet voi lukea kyseistä blogista, joka on täynnä muitakin ihania virkkausideoita.

Kuvaan pääsi myös Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua -kirjan kukkatossujen nappikukka (vai olisikohan se lapsuuden valkoinen pihasaunio) (116-119 s.), joka koostuu kahdesta osasta kukkapohjuksesta ja virkatusta pallosta sen päällä. Varsinkin pallo-osa oli pakko kokeilla, että osaan tehdä vastaavan tarvittaessa (korvaa napin). Se koostuu aloitusrenkaasta, isosta määrästä pitkiä pylväitä (pp), jotka kiristetään piilosilmukoilla kahdessa kerroksessa ja kiristetään edelleen keskeltä.

Kukkia ei ole höyrytetty vaan ne on kuvattu suoraan virkkauksen jälkeen ja muutama virhekin näyttää pistävän silmään, mutta se ei ole niin tarkkaa minun käsitöissäni, sillä virkkaan ja neulon omaksi huvikseni en ammatiksi. Kukkien mahdollisista loppusijoituspaikoista ei ole vielä aavistustakaan (ehkä sinisten farkkujen pariksi)?

Ohje: mainittu tekstissä
Puikot: 4 virkkuukoukku
Lanka: 7 veljästä, valkoinen ja keltainen
Tunnelma: kuviovirkkaus vie mennessään, nyt yli 10 kuviota tai hahmoa suunnitteilla
Opin uutta:  englanninkielinen virkkaussanasto (ei ehkä mennyt kuin Strömsässä)
 Langan kulutus: 9 g yhteensä kolmelle kukalle

Muutamia hyviä kirjoja kuviovirkkaukseen ovat mm:

150 neulottua ja virkattua kuviota, Heather  Lodinsky (paljon sydämiä, kolmioita, tähtiä, erilaisia isonäidin neliöitä ja hyviä neuvoja miten yhdistää palat oikeaksi käsityöksi: laukuksi, peitoksi, tyynyksi tai huiviksi

Virkkaa kukkia, perhosia ja korentoja. 75 viehähtävää virkkaus- ja neuleideaa. Lesley Stanfield (paljon luontoaiheisia töitä mm. virkattu sienirintakrossi voisi olla kiva idea syksyyn)

Kesäkukkia

Sain vihdoinkin kuvattua parvekkeen kesäkukat. Istutukset tein jo 26.5. Olin liikkeellä hyvään aikaan kun Prisman puutarhamyymälässä kaikki pelargonit ja orvokit olivat puoleen hintaan ja kesä ei ole edes kunnolla alkanut. Kolme pelargonia, kahdeksan orvokkia ja kolme lobeliaa maksoivat vain vajaat 11 euroa.

Täytyy vielä hakea yksi multapussi lisää kukkien istutukseen uusiin ruukkuihin ja ostaa yrttien taimia parvekepuutarhaan. Yrttejä olisikin ollut myynnissä viime kuussa järjestetyssä lähiruokatapahtumassa Ainolan puistossa. Valitettavasti ruukut olivat niin suuria etten millään olisi saanut raahattua niitä kotiin.

Puistossa oli samaan aikaan käynissä Siivouspäivä-tapahtuma, joka saikin runsaasti väkeä myymään omia tarpeettomia tavaroita ja ostamaan lisää nurkkien täytettä. Osaltaan hyvä sääkin vaikutti tapahtuman väkimäärään.

Kolmas viikonloppu mökillä

Toukokuun viimeinen viikonloppu ja Helatorstai sujui mökillä rauhallisemmin kuin aiemmat lomat. Suurimmat siivoushommat oli jo tehty, keräsin vain muutamat lasinsirpaleet navetan edustalta (lintu oli lentänyt syksyllä päin ikkunaa) ja kasvimaalta (ilmeisesti vanha kompostin paikka sattui kasvimaaksi).

Kylvin isännän muokkaamalle kasvimaalle (käsikäyttöinen moottoroitu helvetinkone) ja naapurin viime syksynä välppäämälle maalle hernettä, porkkanoita, ruohosipulia, tilliä ja persiljaa. Ainoat mitkä epäilyttävät ovat porkkanat ja persilja. Porkkana tarvitsee kitkemistä ja harventamista ja persilja esikäsittelyä. En sure vaikka en saisi satoa mistään, sillä kylvin Lappiin aivan liian aikaisin ja muutenkin vain kokeilun omaisesti. Ensi vuonna tiedän paremmin mitä kylven ja mihin ja milloin?

Perunaa istutettiin samaan aikaan, joten siitä ainakin luvassa satoa. Ukki oli älynnyt ostaa 5 kg:n siemenperunapussin ja iduttaa sen ajoissa. Sillä määrällä saimme kolme ja 1/5 riviä perunoita, jotka näkyvät kuvan vasemmassa laidassa, etualalla vasta istutettu vihannesmaa ja taustalla viime syksynä perustettu mansikkamaa. Vasemmalla näkyy myös mustaherukkapensaita, joista puoleen tehtiin alasleikkuuharvennus (uusia lehtiä näyttäisi kasvavan).

Ruusuaidanteessa kukkivat keltaiset kullerot ja raparperi oli nostanut jo kämmenen kokoiset lehdet ylös. Omenapuut eivät kukkineet vielä ja narsissit olivat juuri lopettaneet kukintansa. Asensimme uuden satelliittilautasen talon päätyyn, mutta saksan kanavat ovat edelleen hukassa ja kaikki muutkin kanavat (satelliittit löytyvät). Laitoin pari tontilta löytynyttä heinäseivästä humalan kiipelypuuksi, aiemmin niillä oli ristikko heinäseipäiden ja pylväiden välissä.

Pihakeinu kaipaisi maalia samoin kuin pihakalusteet öljyä. Ensi kerralla ainakin öljyän pihakalusteet 2 pöytää ja 10 tuolia. Voin myös maalata ja hio keinun.

Mökkivieras sai uistimella joesta kolme haukea ja kaksi ahventa. Katiskaan ei ollut tarttunut mitään ja vene on vesillä. Vihdoinkin! Vene on vesillä ja syötiin savustettuja haukeja (yllättävän hyviä, mutta perh...an ruotoisia)