Mistä tunnistaa aidon helmen?

En ole koskaan ollut konservatiivinen vaimo, joka pukeutuu helminauhaan ja Gantin neuleeseen ja sipaisee Chanel no 5:sta korvan taakse, mutta useampi helmistä tehty kääty samaan aikaan kaulassa saa aikaan eri fiiliksen kuin yksinäinen nauha. Osa syynä helmi-innostukseen on myös aimo annos Chanel -aiheisia kirjoja, joita olen lukenut joulukuun aikana.

Kuvassa näkyvät kaikki helmet on saatu perinnöksi eri ihmisiltä (muille ei ole kelvannut) ja vain yhdet ovat aidot (alimmaiset). Keskimmäiset ovat Mallorcan helmet (jotka olivat samoin nimetyssä rasiassa), joka on "fiksujen" mainosmiesten keksimä nimi feikkihelmille. Ylimmäiset ovat luultavasti Yves Rocherin kaupanpäällisiä.

Aidon helmen feikeistä erottaa helposti hieromalla helmeä etuhampaan pintaa vasten (myös muita keinoja löytyy, muttei yhtä helppoja ja varmoja. Eri asia on sitten kehtaako kaupanteon yhteydessä iskeä helminauhaa suuhun todistaakeen aitouden). Aito helmi tuntuu karhealta kuin hiekkapaperilta hammasta vasten kun taas feikki saippumaiselta sileältä. Feikkihelmet on tehty muovista, lasista ja helmiäisestä ja aito helmi rakentuu pienistä aragoniittikiteistä, jotka tuntuvat karhealta hammaskiilettä vasten. Wikipediasta löytyy tietopaketti helmistä.

Hyvää uutta vuotta!

Olin(ko) kiltti?

Tänä vuonna pukki toi lahjoja määrällisesti vähän, mutta sitäkin mieluisempia (ehkä saarna lahjojen turhuudesta vihdoinkin alkaa pureutua jästeimpienkin tajuntaan). Uusinta Harry Potteria en saanut vaikka olisin halunnut.

Mutta sain muita hyviä kirjoja mukavan pinon: Esko Valtaojan uusiman kirjan (nyt on koossa koko faktaa kansalle kirjasarja, tieteellinen puoli jää edelleen lukematta kuten aivokirurgiaa edistyneille, jonka kuvittelen olevan jossain lääketieteellisessä kirjastossa, Miekkamyrsky 1 (uusintakierros odottaa), keittokirjat venäläinen keittiö ja piparkakkukirja (selailtu on ja ekasta löytyi monta kivaa ohjetta toteutettavaksi ja muutama ei-koskaan-meidän-ruokapöydässä (maksa-kirsikka-piirakka) ja kuopus saa valita ensi jouluna piparkakkutaloprojektin lahjakirjan mukaan (muumitaloa päästään rakentamaan esikyselyn perusteella).

Essien alus- ja päällyslakkaa kynsiin (todella tarpeeseen), velourhousut kotoiluun (vaalenpunaiset ja myyrän väriset=täydelliset), vintagetyylisen yksilöllisen rintakrossin ja Nokian Lumian (jota en vielä osaa käyttää)

Sushia ennen kinkkua

 

(kuva on japanilaisilta markkinoilta muutaman vuoden takaa)

Mummo tuli joululomalle ja pääsimme mieheni kanssa syömään ulos k a h d e s t a a n ilman rakkaita lapsia. Rakastamme lapsiamme, mutta joskus on mukavaa olla ilman heitä (varsinkin kun tietää että märät pusut, kakkavaipat ja muut yllätykset ovat odottamassa heti kun avaa ulko-oven). Koska joulu tulee kuin varkain ja hukuttaa ihmiset sianlihaan ja vaikeasti sulaviin laatikoihin niin päätimme valita ruoaksi kevyttä japanilaista ettei kiloja olisi liikaa karistettavaksi tammikuun puolella.

Royal Gardenin sushilajitelmat (combo 5 ja 6) olivat peruskääryleitä; lohi- ja tonnikalanigirit olivat maultaan ihan hyviä, makrilli oli etikkaan säilöttyä ja kasvismaki yritti kasvaa kohti aurinkoa (vihanneksia ei oltu leikattu vaan jätetty rönsyilemään). Lautasella oli myös munakaskääryle-, katkarapu-, ja raputikkunigiriä sekä jonkinlainen munakashatutettu seesamsiemennetty hässäkkä. Tarjolla oli pieni kasa salaattia suoraan salaattipöydästä (samaa salaattia saa take away- annoksissa), wasabia, pikkelsiretikkaa ja inkivääriä. Settiin ei kuulunut misokeitto, mutta jälkiruoaksi olisi saanut kahvin tai teen.

Sushi ei ehkä ollut oman maun mukaista, mutta ravintolan annosta härkää mustapapukastikkeessa ei voi kuin ylistää maasta taivaaseen. Voisin valita sen viimeiseksi ateriakseni tai ainakin osaksi sitä ja kyseinen annos on pakko tilata kotiin säännöllisin väliajoin kun himo käy hallitsemattomaksi. 

En tiedä minkälaista sushia japanissa syödään, mutta RG:tä parempaa sushia saa mm. kotikaupungistamme Tomo sushibaarista.Siellä on myös suuremmat valikoimat erilaisia susheja. RG:stä saa todella hyvää kiinalaista ruokaa ja japanilainen ruoka on uusi aluevaltaus.

Jouluiset juustot ja pateet

 (kuva anopin jouluisesta jälkiruokapöydästä muutaman vuoden takaa )

Jouluruoat alkaa kohta olla ostettuna. Kävin eilen esikoisen kanssa hakemassa Stockmannilta jälkiruokapöytään juustot: Amadeus itävaltalainen maalaiskermajuusto, Vorarlberger Berkäse itävaltalainen kova juusto, ST Del Gouda alankomaalainen 120vk kypsytetty Gouda, Chevre Dargental ranskalainen valkohome vuohenmaitojuusto, Fromi Munster AOC ranskalainen pehmeä kittipintainen juusto, Blue Stilton englantilainen sinihomejuusto.

En löytänyt mitään uutuusjuustoja ja älysin jättää juustotiskille kaikki valmiiksi maustetut juustot (eivät sovi viinin kanssa nautittavaksi ja luultavasti mausteilla peitetään juustojen huonompaa laatua). Samalla ostin lihatiskiltä appelsiiniankkapateeta ja huhtasienipateeta. Yllätyksekseni löysin vakuumipakattuja keitettyjä punajuuria, joten taidankin tehdä tänä vuonna rosollin itse (etikkapunajuurista tulee liian hapan salaatti).

Jälkiruokapöytä on meillä nimensä veroinen, sillä syömme juustot vasta lahjojen jaon jälkeen myöhään illalla ja tunteja varsinaisen ruoan jälkeen.

Kirjoneuletunika

Neuletunika on tämän syksyn kirpputorilöytöjä. Tunika oli myynnissä aivan uutena (laput kiinni) ja hintaa tälle kaunokaiselle kertyi muistaakseni vain kolme euroa. Pidän neuleen pehmeydestä ja väreistä: tummanruskeaa, kanervaa ja luonnonvalkoista. Neuleen kuvio tuo lapsuuden mieleen. Se muistuttaa vaaleasta lettipäisestä naapurin tytöstä, jolla oli päällä äitinsä kutoma islantilainen villapaita samanlaisella kuviolla(naapurin tyttö on nykyään naimisissa investointipankkiirin kanssa ja käyttää luultavasti kashmiria). Kunpa oppisin kutomaan yhtä kauniita neuleita kuin naapurin täti. Joskus. Tulevaisuudessa.

Pieniä ilonaiheita! Tänään tuli ilmoitus postista että Juju-kirjakerhon aloituspaketti on noudettavissa. Jännittävää, erityiseti odotan tilaajalahjana saamiani virkkauspuikkoja ja aiheeseen liittyvää kirjaa. Reikäisiä, tuhruisia, yksilöllisiä pannulappuja on luvassa koko suvulle!

Hieman rutinaa kirjakerholle, että mitään tietoa "hyväksymisestä" ei tullut sähköpostiin, aloin jo parin viikon odotuksen jälkeen epäilemään, että olenko liittynyt ylipäätänsä mihinkään kerhoon? Hassua sinänsä että löysin Jujun yhdestä käsityöblogista, jossa manailtiin kerhon antamaa yksipuolista irtisanomista (ilman ilmoitusta kerhonjäsenelle>jotain tuttua?) liian vähäisten ostojen vuoksi. Ajattelin, että Vau mikä kerho! siihen täytyy liittyä, jos eroaminenkin siitä on noin tuskaista. Saas siis nähdä, miten meidän yhteiselo sujuu, minun ja Jujun!
 

Hyasinttejä sinkkiämpäriin

Prismassa oli tarjouksena kolme hyasinttia vajaalla neljällä eurolla. Olihan se pakko ostaa kun sinkkiämpärit kolisivat tyhjyyttään (muuten käytän niitä yrttien säilytysastiana). Hyasintit ovat kotimaisia Huiskulan kasvattamia, mutta pakkauksesta en löytänyt mitään tietoa minkä värisiä kukista tulee (kuluttajalle ehkä oleellinen tieto varsinkin n a i s p u o l is e l l e). Nyt sitten jännätään lasten kanssa, tuleeko siniset, valkoiset vai vaaleanpunaiset kukinnot?

Kuopus auttoi koristelussa ja lappoi lusikalla äidin ja isin hääjuhlasta jäänyttä vihreää koristehiekkaa vuodelta dinosaurusten sukupuuton (uskomatonta mitä kaikkea kaappini kätköistä paljastuu) tuorekelmun suojaaman mullan päälle (K y l l ä, aion käyttää hiekan uudelleen). Syy koristehiekan käyttöön on yksinkertaisesti se, että en muistanut poimia omasta metsästä syksyllä sammalta ja jäkälää varastoon kaupunkikotia varten ja nyt on liian myöhästä mennä edes äitini metsään, joka huomattavasti lähempänä kotiani, kun lumi peittää maan.

Kukkien koristelu meni kitchin puolelle kun halusin käyttää kierrätyskeskuksen 50 sentin  joulukoristepussista löytämääni luultavasti 80-luvun tonttulakkiin pukeutuneita pantomiinihahmoja, joita oli sopivasti kolme kuten ruukkuja ja kukkia. Muistan omasta lapsuudestani mustavalkoiset hahmot, joita löytyi kaikkialta myös omasta huoneestani. Tulevatkohan ne jossain vaiheessa uudestaan muotiin?

Pilkulliset rusetit on tehty Prisman myymästä satiininauhasta, joka oli pienoinen pettymys. Kolmen metrin pituinen nauha oli liitetty yhteen tökeröin pistoin, jotka näkyy rusetissa tai missä tahansa kohteessa jossa aiot nauhaa käyttää. Jos nauha maksaa miltei 1,2 €/m, niin odotan että se on priimaa.

Loppujen lopuksi syntyi kiva asetelma ja hinnaksi vain 6,5 euroa (kukat + nauha + koristeet). Epäonnen nauhaa jäi pätkä, joten lahjaan tai koristeeksi? Se jää nähtäväksi.

(Kymmenellä eurolla olisi saanut valmiin asetelman yhteen ruukkuun ilman nauhoja.)

Hauskaa joulun odotusta!

Ristipistotyyny uuteen kuosiin

Vuosia sitten pistäydyin mökkipaikkakuntamme itsepalvelukirppikselle. Tarjolla oli muodista menneitä vaatteita (huomaa miten hitaampaa vaatteiden kierto on maaseudulla kuin kaupungissa), lasten leluja, kirjoja ja muuta kirpparitavaraa. Yhdestä laatikosta löysin vauvan vintagevaatteiden (aitoa 70-lukua) lisäksi, kuvassa näkyvän ristipistotyynyn. Tyynyn takaosa oli saanut kosteutta ja mennyt huonoon kuntoon, mutta ristipistopuoli oli hyvässä kunnossa.

Ostaessani tyynyn keskellä kukkeinta kesää ajattelin sen sopivan jouluiseen kotiini ihanien murrettujen värien puolesta olematta kuitenkaan liian jouluinen. Lopulta tyyny hautaui kaappini kätköihin, tekemättömien töiden koreihin, josta löysin sen tänä jouluna. Ratkoin vanhan taustan pois ja ompelin lakanakankaasta uuden. Nyt tyyny koristaa olohuoneemme sohvaa. Tälläisia kansallisromanttisia tyynyjä haluaisin lisää, mutta niiden tarjonta on olematonta. Täytyy varmaan ruveta itse kirjomaan.

Tyynyssä on ihanat murretut värit ja pelkistetty kuvio.

Ihanat joululahjat

 

Eilen illalla väsäsin ensimmäiset paketit lähettäväksi Norjaan. Tänä jouluna olemme ajoissa postittamassa paketteja, mutta silti saa pelätä, että paketit myöhästyvät mahdollisen postin lakon vuoksi. Höh.

Tänä jouluna toteutan paketoinnin lähes 100 % kierrättämällä ja siten saa myös persoonnallisempia ja kauniimpia lahjoja kuin kietomalla lahjat kaupan kääreisiin. Tosin aikaa näissä joutuu käyttämään varsinkin suunnittelussa kun ei heti tiedä, miten eri materiaaleja pystyy hyödyntämään.

Kaikki luultavasti osaavat peruspaketoinnin salat. Vai osaavatko? Minulle on ainakin tuottanut vaikeuksia tehdä päädyistä siistejä paketteja. Joku nurkka aina ruttaantuu, paperi halkeilee, teippaus ei pysy jne. Päätin, että tänä jouluna opiskelen muutaman hyvän niksin paketointiin ja apuna minulla on ollut Tytti Huhtaniskan ja Milla Von Konowin teos Ihanat lahjat (tekijöillä on paketointiin liittyvä blogi). Kirjan kauniista kuvituksesta löysin myös idean paperinarun päiden koristamiseen puuhelmillä ja kulkusilla.

Kuvan paketeissa kaikki on kierrätystavaraa. Lahjapaperikin on tehty kierrätysmateriaalista (tosin tehtaassa) ja sen voi kierrättää eteenpäin toisin kuin kaupan lahjapaperit, jotka kuuluvat sekäjätteeseen. Punainen silkkinauha löytyi romulootastani, johon kerään kaiken kauniin kierrätyskelpoisen. Halkaisin nauhan kahtia, jotta se riittäisi kahteen pakettiin. Nauhaan jäi kaunis hapsuinen reuna. Olkikoristeet ovat kierrätyskeskuksesta ostetusta joulukoristepussista (0,50 €), samasta pussista ovat kulkuset. Puuhelmet ovat myös kirpputorilta ja niitä olen käyttänyt mm. kangaskukissa. Huopaomenat ovat vanhoja ostamiani joulukuusenkoristeita, joita olen käyttänyt aiemmissa lahjoissa, mutta silti niitä on jäänyt ylimääräisiä käytettäväksi myös tässä projektissa.

Ihanaa ja rauhaisaa joulun odotusta!