Kuraleikkejä

Täällä lähellä napapiiriäkin voi kaivaa hiekkasangot ja kumisaappaat esiin jo maaliskuussa, tosin viikonlopuksi on taas luvassa pikkupakkasia. Täytyy kyllä kehua noita (melkoisen hintavia) Molon haalareita, vesi ei ole tullut sisään vaikka on uitu kaulaa myöten rapakossa ja römytty pikkupojan tapaan kivikasoista toiseen. Polvet ja peppu ovat kestäneet rikkoutumatta. Loistavaa laatua, mutta hinta kirpaiseee!

Ostin kuopuksen haalarin viime vuotisesta alesta - 35% tarjouksella ja silti hintaa jää kipurajan yläpuolella. Itse järkeilin niin, että ostan hieman väljemmän talvihaalarin, jonka pitäisi mahtua vielä seuraavana  alkusyksynä ja -talvena (kapea malli, joka roikkuu hieman vain hihoista ja jaloista toisin kuin T2H:t).Tällä hetkellä näyttää siltä, että suunnitelma toteutuu ja kahden talven haalari on tulossa ts. kustannukset jakautuu kahden vuoden kesken ja jälleenmyyntihintakin on parempi kuin normihaalarilla.

Vihan jumala

on ranskalaisen Yasmina Rezan musta komedia meistä vanhemmista. Komediassa selvitetään miksi toisen perheen poika löi toista poikaa kepillä kasvoihin leikkikentällä, ja kuten arvata saattaa hymistely muuttuu pikkuhiljaa täydeksi sotatilaksi; pariskunta vastaan pariskunta, miehet vastaan naiset, arvot x vastaan arvot y. En oikein osaa sanoa näytelmästä mitään. Se ei ollut huono, mutta ei hyväkään. Se oli jotenkin mauton kuin kaupan pussikeitto - paljon sattumia mutta vähän makua ja pureskeltavaa.

Ainoa kohtaus, joka jäi mieleen oksentamisen lisäksi oli kun toinen perheen isistä kuvasi elehtien erään mantereen asukkaita pitkämunaisiksi apinoiksi. Se jäi mieleen aika rajuna "rasistisena" eleenä, vaikka tarkoituksena oli e h k ä kuvata länsimaalaisen ihmisen kaksinaismoralismia. Enkä minä ole mikään kukkahattutäti, joka ottaa kimmokkeen jokaisesta epäsovinnaisesta käytöksestä, mutta tunnelmilleen ei voi mitään ja tässä eletään rajamailla - onko sopivaa vai ei?

Elän itse parhaillaan vanhemmuutta ja ruuhkavuosia niin hyvässä kuin pahassa, enkä löytänyt näytelmästä itselleni tuttua kuten esim. Sellofaanista (muistaakseni islantilaisen kirjoittajan teos). Ehkä ranskalaiset ovat hienostuneempia kuin me poron purijat tai en vain ymmärtänyt yksilötasolla koko juttua. Nauroin ehkä kahdesti, kun sellofaanissa itkin naurusta ja se on harvinaista.

Neulepanta

Sain neulepannan valmiiksi ja ilmat viilenivät niin etten ole vielä kokeillut sitä ulkona. Samalla lukulistalla on ollut siskolta syntymäpäivälahjaksi saamani Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirja, josta löytyy keruu- ja ruokaohjeita kotimaisiin villiyrtteihin mm. poronjäkäläohje.Vien kirjan mökille ja naapurit saavat taas päivitellä kun kaupunkilaisemäntä tonkii pylly pystyssä rikkaruohomättäitä ja tarjoaa ruoaksi voikukkasalaattia.

Neulepannan ohje

Neulepanta on 6 cm leveä (peittää juuri ja juuri korvat) ja noin 50 cm pitkä. Se on neulottu mustasta Novitan Nalle-langasta kahdella sukkapuikoilla nro 4.

Neulo tasona (oikeat oikein ja nurjat nurin). Luo 22 (8*2+6) silmukkaa ja neulo bambujoustinneuletta kunnes neule on noin 50 cm pitkä. Päätä työ yhteenneulomalla*, jolloin reunasta tulee joustava ja se sopii saumareunaan.Liitä reunat yhteen tikkipistoin**, jolloin saadaan luja sauma.


*Päättäminen yhteenneulomalla:

Neulo kaksi ensimmäistä silmukkaa oikein yhteen. Vie oikea puikko etukautta kahden vasemmalla puikolla olevan silmukan läpi ja neulo yhteen oikein. Siirrä muodostunutn silmukka vasemmalle puikolle ja neule se yhteen toisen silmukan kanssa. Kun puikolla on jäljellä enää yksi silmukka, niin katkaise lanka ja vedä se silmukan läpi. Päättele työ.

**Viimeistely tikkipistoin:

Aseta kappaleet oikeat puolet vastakkain ja kohdista reunat. Ompele pistot yhden silmukan päästä reunasta ja katso että pisto osuu aina silmukoiden väliin. Pistä neula kappaleiden läpi ulostulokohdasta pari kerrosta taaksepäin ja ulos pari kerrosta eteenpäin.Pistot muodostavat yhtenäisen viivan ja neulalle otetaan kahden piston verran neuletta. Päättele työ.

Ohje: omasta päästä. Mallineule (Neulojan käsikirja (malli 6. s.57)
Puikot: 4 sukkapuikot, neula päättelyyn.
Lanka: Novita Nalle musta
Tunnelma: mallin helpoudesta huolimatta tähän asti hankalin työ.
Opin uutta:  tasona neulomisen ja ruutupiiroksen lukeminen sekä oikealta että nurjalta, mallikerran soveltamisen omaan työhön, bambujoustinneuleen, neuleen päättäminen yhteenneulomalla, sauman neulominen tikkipistoin
Langan kulutus: 17 g

Niukkuuden anatomia

Tykkään askarella kaikkea kivaa, mutta kauppojen  hinnat eivät suosi mitään ex tempore -projektia. Kun menet kauppaan niin sinun täytyy tietää sentilleen kuinka monta senttiä kangasta otat [ ja myyjä lisää siihen 10 cm saumavaraa vaikka olit laskenut sen kokonaisummaan] ja minkä väristä kangasta otat, jotta osaat ostaa oikeanväriset ompelulangat ja resorit, tiedätkö montako niittiä projektiisi kuluu ja täytyykö ostaa kuminauhaa ja minkä levyistä kuminauhaa? Yksi ompeluprojekti tuottaa lukemattomia tarpeita, joihin hukkuu niin luovuus kuin rahat.

Olen ratkaissut ongelman ostamalla kaiken mielenkiintoisen, jos näen sen sopivaan hintaan (tosin tässä tapauksessa täytyy olla varastotiloja tai jos ei niitä ole, niin luonne, jolla ei haittaa tilkkujen täyttämä kirjahylly). Minuun pätee molemmat. Mieheeni ehkä ei?

Tällä kertaa löysin kierrätyskekuksesta kaksi vyötä: valkoinen niittivyö (0,50€) ja vaaleanpunainen paljettisolkinen vyö (0,20€)

Vaaleanpunainen paljettisolkinen vyö paljastui yllättäin aidoksi nahkavyöksi (vaikka ostin sen soljen perusteella), joten se jää odottamaan oikeaa  "nahkavyölle" soveltuvaa solkea ja päätyy omaan vyökokoelmaani (minulla on jonkinsortin pakkomielle paidan värisistä vöistä). Solki jää odottamaan käyttöä, mutta se soveltuisi esim. huivin seuraksi muotonsa ansiosta.

Valkoinen niittivyö oli muovia, joten irrotin niitit (30 kpl) ja vyösoljen irti vyöosasta ja loput pistin roskiin. Pikaisella googlauksella pelkkä vyönsolki maksaa 0,50 ja niitit 0,20 - 0,50 kappale, joten 0,50 € vyö maksaa oikeasti 6,5 euroa. Paljettisoljelle en etsinyt hintaa, mutta tuskin alle euron löytyy mistään nettikaupasta.

Säästöä kyllä, mutten tiedä milloin käytän ne? Ensi viikolla? Kesällä? Kahden vuoden päästä?  Vai jäävät ne perinnöksi lapsilleni, jotka tappelevat siitä, kuka ei joudu viemään äidin romuja kaatopaikalle?

Kevättalven keltaiset kämmekkäät

Tein Ullasta löytävällä ohjeella Polysemia-kämmekkäät, jotka olivat juuri täydelliset palmikon kierron ja uuden neulemallin (kaksinkertainen helmineule: irlantilainen neule) opetteluun. Muitakin oppeja tuli siinä sivussa. Langan värin valitsin puuvillaisen keväthuivini perusteella ja nyt huivi käy asuun kuin asuun kämmekkäiden ansioista. Kiitos suunnittelijalle ohjeesta ja siitä, että se oli harvinaisen selkeästi laadittu (törmään jatkuvasti ohjeisiin, joista aloittelija ei saa mitään selvää)!

Tein muuten ohjeen mukaan, mutta innostuin neulomaan kämmenosaa puoli senttimetriä ohjetta pidempään ja en lisännyt silmukoita langankierron avulla vaan poimimalla silmukat edelliseltä kierrokselta. Palmikko oli yllättävän helppo neuloa ja sen avulla saa helposti näyttävyyttä aikaan aivan kuin kaksivärisellä kirjoneuleella. Helmineule peittää mukavasti neulomiani virheitä; en ole perfektionisti harrastusten osalta, joten pudonneet tai virheellisesti neulotut silmukat eivät haittaa vaan tuovat omaa uniikkia leimaansa työhön. Eri asia on sitten kehtaako niitä julkisesti pitää.

Ohje: Ulla: Polysemia-kämmekkäät
Puikot: 4 sukkapuikot, palmikkopuikko, kynä rivien merkitsemiseen (palmikonkierrot, 2. kerrosten vaihdot aloitus. o vai n)
Lanka: 7 veljestä keltainen
Tunnelma: kiva ja helppo
Opin uutta: palmikon neulominen, peukalokiila,silmukan lisäys poimimalla silmukka edelliseltä kierrokselta,  kaksoishelmineule, neuleen päättäminen ylitse vetämällä, peilikuvan neulominen

Uusi kirja ihastus on kämmekkään alla näkyvä iki-ihanat käsityöaarteet kirja, josta löytyy monta ihanaa ohjetta. Teen kirjasta arvostelun blogiini, mutta nyt surffaan muiden tekemien käsitöiden pariin. Hauskaa viikonloppua!

Neulojan käsikirja ja bambujoustineule

 Ensimmäinen alusta loppuun itsesuunnitelema työ saa päivänvalon kohta. Ymmärrän täysin miksi ihmiset haluavat korvauksen tehdystä työstä, sillä suunnitteleminen ei todellakaan ole lainkaan herkkua, vaikka kyseessä on niinkin yksinkertainen työ kuin neulepanta.

Jouduin  purkamaan aloittamani neuleen parikin kertaa kun en osannut lukea ohjetta ja soveltaa sitä käytäntöön kunnes älysin mitä tarkoittaa mystinen " s-luku jaollinen x:llä + y s". Vaikeuksia tuotti myös mallineuleen soveltaminen nurjalta neulottaessa kun olen aiemmin neulonut vain suljettua neuletta.

Lopulta valitsi kirjan (ks. alin kuva) useista joustinneulemalleista nro:n 6 eli bambineuleen (s. 57). Siinä kaksinkertaisen joustinneuleen oikealla neulotut raidat non katkaistu säännöllisin välein nurjilla silmukoilla. Malli ei kovin hyvin näy kuvassa valmiissa neuleessa, mutta nätti se on ja yksinkertainen. Muitakin hienoja joustinneulemalleja kirjasta olisi löytynyt, kaikkiaan 23 kpl, ja minä luulin että maailmassa on vain kaksi 1o, 1n tai 2o, 2n. Onneksi olin väärässä.

Kirja on myös pakko hankkia itselle, koska siinä on yli 160 mallineuletta ja ohjeet kavennuksiin, päättelyyn yms.Ohjeet ovat selkeät ja eri tekniikat esitellään asiallisesti. Varsinaisia valmistusohjeita paitoihin tai asusteisiin ei ole lainkaan, mutten sellaista käsikirjalta kaipaakaan. Arvosanaksi kirja saa täydet *****-tähteä ja se minulta paljon.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin...

kun pyöräilessäni kaupunginteatterille olin taas jäädä auton alle suojatiellä. Hihassa roikkui heijastimet, pyörä oli valaistu, suojatiellä koroke ja sitä osoittava liikennemerkki ja emäntä selvin päin, mutta ei auta päälle oli tultava kun oli neljä pyörää ja matoaivot. Selvisin jälleen kerran säikähdyksellä, mutta jonakin päivänä käy huonosti kun talven aikana on ollut jo niin monta "läheltä piti" tilannetta. Onneksi mieleni iloitsi kun  saavuin hengissä katsomaan Mielensäpahoittajan miniää, joka on Tuomas Kyrön teksteihin perustuva komedia.

Kerroinkin jo aikaisemmin etten päässyt katsomaan päänäytelmää eli Mielensäpahoittajaa, jossa pääroolin näyttelee Hannu Pelkonen. Pelkonen näyttelee samaa roolia myös tässä näytelmässä. En voi muuta sanoa kuin parhaimmat naurut irroittivat keski-ikäisen naisen keuhkonpohjista Pelkosen ilmeet kun sai juoda Miniän keittämää ekspressopannulla tehtyä Kulta-Katariinaa pienenpienestä ekspressokupista. Anne Syysmaa näytteli myös loistavasti  kaikki kolme rooliaan.

Sillä kaupunginteatteri käytti taas loistavasti pientä mutta taitavaa henkilökuntaansa hyväksi, kun kolmea eri roolia näytteli Anne Syysmaa (Mielensäpahoittajan vaimo, miniän tyttö ja venäläinen asiakas)  ja Tomi Enbuska (miniän aviomies, miniän poika ja venäläinen asiakas). Loistavaa lavastusta ja maskeerausta kuten aina teatterilla. 

Itse tarina oli omalla tavallaan mehukas. Oikea kunnon vanhanajan jäärä mielensäpahoittaja, jonka mielestä mm. hiihtotaito määrittää ihmisen arvon ja keitetty pinja-pottu ruokakulinarismin huipun, joutuu uratietoisen miniänsä hoiviin viikonlopuksi poikansa ja lapsenlapsien jäädessä kotitilalle. Sukupolvien yhteentörmäyksiltä ei voi välttyä ja siihen näytelmä perustuukin. Vajaa kaksituntinen kului mukavasti näiden kahden edsottamuksia seuraten. Näytelmään oli ympätty myös ajankohtaisia teemoja kuten Krimin tilanne, mutta rajanaapuria käsiteltiin yleensä ottaen  silkkihansikkain.

Kaikkea en kuitenkaan ymmärtänyt esim. lasten tuominen näyttämölle. Heidän roolinsa eivät antaneet mitään lisäarvoa näytelmälle (koko perheen elättävä, lapsille vieras uraäiti kävi muutenkin ilmi tarinasta tai olisi pääteltävissä aivan yleistiedolla). Olisin ehkä kaivannut enemmän kärjistystä, luettu teksti ei välttämättä toimi sellaisenaan näyttämöllä (en ole lukenut Kyrön kirjoja mutta sellaisen vaikutelman sain näytelmästä). Voin väärässäkin, mutta jotain jäi uupumaan sovituksesta vai dramatisoinniksiko sitä kutsutaan.

Kiva näytelmä, joka naurattaa muttei itketä ja bonusta saa pienen näyttämön intiimistä tunnelmasta. Katsottava näytelmä ja lipun hinnan arvoinen, voisi sitä rahansa huonomminkin käyttää?. Näytelmää saa pisteet *** eli hieman paremman arvosanan kuin edellinen näytelmä Housut pois!


Muuta asian tiimoilta: olen aina tykännyt Antti Litjasta, jonka roolisuoritus radion Mielensäpahoittaja kuunelmissa on saatavissa cd:nä. En vain tiedä milloin olisi aikaa kuunnella niitä, pyörälenkillä?

Paperiperhonen ohjeet

Innostuin taittelemaan origamiperhosia kirjaston poistomyynnistä ostamani kirjan (1 €) perusteella. Jos itseltä ei löydy origamikirjaa, niin laaja valikoima erilaisia origamimalleja löytyy mm. Origami clubin sivulta. Ohjeet sivulla on joko esitetty kaavioina tai animaatioina. Sieltä voi myös tulostaa värillisiä papereita omalla koneella.Tätä mallia ei löydy sivulta.

Poistomyynnistä ostamani kirja maksoi vain euron, mutta halvin origamipaperipakkaus (250 kpl) Kärkkäisellä 6,5 euroa. Olisin säästänyt 7,5 euroa, jos en olisi ostanut koko kirjaa. (tavallisesta paperista ei saa kunnollisia origameja, ilman virtahevon hermoja ja tarkkaa mittaamista). Nyt mulla on enää 240 paperia käyttämättä. Kääk!

Tarvitset perhosen tekemiseen esim. 15*15 cm origamipaperia (myös tavallinen paperi käy).

Ohjeet:

1. Neliön muotoinen origamipaperi
2. Taita paperi kahtia.
3. Käännä paperi toisin päin ja taita lävistäjiin taitokset ja käännä paperi taas ympäri.
4. Taita paperi siten että sivut painuvat sisälle ja paperista tulee kolmio (ks. eo. kuva).
5. Taita kolmion uloimmat sivut keskiviivaan.
6. Käännä paperi toisin päin (taitokset jäävät alle).
7. Taita kolmio kahtia.
8. Taita alimmat kärkikolmiot alaspäin (takasiivet).
9. Taita kolmion kärki toiselle puolen.
10. Taita kolmion kärki toiselta puolen ylös niin että kärki näkyy (perhosen pää).
11. Taita työ keskiviivasta siivet vastakkain.
12. Käännä työ ja perhonen on valmis.
13. Laita kaksipuolinen teippi perhosen alapuolella ja kiinnitä seinään.

Huomioitavaa:

paperina voi käyttää mitä tahansa, mutta kauneimmat perhot saa taiteltua hieman läpikuultavasta paperista. Kirjan perusteella paperin koon muuttaminen esim. 15 *7,5 cm muuttaa perhosen siipien muotoa, kokeilemalla löydät sen mielestäsi kauneimman perhosen. En ole kokeillut, mutta epäilen että onnistuu.

Paperiperhonen (Lepitoptera Charta)

Askartelin paperista värikkäitä perhosia piristämään lastenhuoneen ilmettä. Perhoset peittävät samalla muutaman ruuvin reiän kaapin kyljestä. Yllättäin perhosilla on samat värit kuin Molon sateenkaarihaalarilla, jota en saanut kuvaan?

Tieteellinen sivusto eurooppalaisista yö ja päiväperhosista (Lepitoptera) löytyy täältä. Sivustolta voi bongata perhoset, jotka liihottelevat kesällä puutarhassamme. Minun suosikit ovat Sinisiipi, Kaaliperhonen ja Nokkosperhonen, jotka ovat lapsuudesta tuttuja hyönteisiä. Ja ohjeen paperiperhoseen täältä.

Matto trikookuteista

Ostin käsityökerhon kirpputorilta noin kilon verran Kärkkäisen ontelotrikookudetta, josta on tulossa pikkuvessaan matto. Kudetta oli neljässä eri värissä; turkoosi, luonnonvalkoinen, tummanruskea ja vaaleanruskea, jälkimmäistä en ole käyttänyt matossa lainkaan. Luonnonvalkoinen on tällä hetkellä lopussa, mutta turkoosia ja tummanruskeaa on kuvassa näkyvät määrät ja maton halkaisija on noin 50 cm ja risat.

Ohjeena on Kauhavan kangasaitan ilmainen Helmi-matto-ohje. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään Lilli-ontelokudetta jonka pitäisi vastata Kärkkäisen myyvää kudetta (Kärkkäisen mukaan). En tiedä johtuuko se käsialastani vai kuteesta, mutten saa alkuperäisen ohjeen mukaista jälkeä Kärkkäisen kuteella. Jouduin mm. 5. kierroksella virkkamaan yhteen neulotut pylväät joka toiseen silmukkaan jokaisen silmukan sijaan. Olen myös virkannut 8 krs:n silmukat joka toiseen ja 9 krs:n silmukat ohjeen vastaisesti kolmena kiinteänä silmukkana kjs-kaareen kun pelkäsin että turkoosilanka loppuisi ohjeen mukaan virkattaessa; neljä pylvästä kjs-kaareen. Ei ollut e h k ä pelkoa kun lankaakin jäi jäljelle, mutta matto kupruilee silti. Täytyy varmaan purkaa valkoiseen tai peräti ruskeaan asti ja virkata ainakin 8 krs:n silmukat uudelleen.

Kivannäköinen matto tulossa, vaikkei sovi vessan väritykseen harmaata ja vanhaa rosaa. Luultavasti päätyy Lapin huvilan vessaan tai isoon eteiseen (leivinhuoneessa on jo turkoosit retroverhot)?

Ohje: Kauhavan kangasaitta Helmi-matto ja omaa sovellusta väliin raitoina aivan maton kupruilun mukaan, muuten ohjeen mukaan. Hieman epäselvä ohje aloittelijalle ja kuvakin voisi olla tarkempi että näkisi virkataanko jokaiseen silmukkaan vai ei kun ei sitä ohjeessakaan mainita.
Puikot: 8 virkkuupuikko
Lanka: Kärkkäisen eko-ontelokude
Tunnelma: kiva ja helppo, jonkin verran raskas käsille maton koon kasvaessa, jonkin verran purkamista ja uudeelleen suunnittelua erilaisen kuteen takia.
Opin uutta: paksulla kuteella virkkaaminen ja ympyrän virkkkaaminen
Kustannus: noin 6 euroa (langat kirpparilta)

Kevättä ilmassa

"Aurinko paistaa, linnut laulaa, taitaa olla kesä": laulelee suomalainen iskelmänikkari. Kiistämättä itselläkin on ollut keväinen olo kun mittari on näyttänyt plussa-asteita ja aurinkolasit on saanut kaivaa komerosta käyttöön. Pyörälläkin on mukava polkea kun tiet on kuivat tosin täynnä hiekoitussoraa, jota tänä talvena on kulunutkin niissä taloyhtiöissä jotka hoitavat homman oikein (vilkaiskaa joskus liukkaan aikaan jalkoihin ja niitä reunustaviin taloihin ja hieman kauemmas naapuritaloihin asti). Kuka hoitaa hommat?

Minun pyörä suuntasi poikkeuksellisesti kohti Limingantullia ja Kärkkäistä (paikallinen halpahalli), jossa netin perusteella olisi ollut tarjouksessa Eskimolanka,jota olisin tarvinnut erääseen huiviprojektiin, mutta paikanpäällä myyjä valisti ettei tiennyt alennuksesta mitään ja eikä koko nettikaupasta? Käsittämätöntä!

Onneksi langalla ei ole kiire (24.12.14 pitäisi työn olla valmis ja lahjapaketissa) ja asiaa oli muutenkin sinne päin nimittäin Järkikirpparille ja SPR:n Konttiin. Kärkkäisen vieressä olevalta Järkikirpparilta löysin vedettävän ostoslaukun (2 €) äidilleni, joka on vastikään muuttanut maalta kaupunkiin (kauppaan voi mennä ilman autoa, mutta ostoksia tehdään aivan kuin olisi auto mukana) ja mm. markiisikangaspalan (1 €) pyöränistuinsuojaprojektiini, josta tarkempaa tietoa on luvassa kunhan projekti käynnistyy ilmojen edelleen lämmetessä.

Päivän parhaat löydöt tein kuitenkin Kontista, josta löysin kesäksi mm. kuvassa näkyvän käyttämättömän Nanson sinivalkoisen lokki- ja pilvikuviollisen tuubitopin (3,5 €), jota voi käyttää myös hameena. I h a n a! Kaipailin aloittelevana neulojana kutosen puikkoja, jotka kuin taikaiskusta lensivät eteeni Kontissa vain 0,40 euron hintaan ja miltei ostin ne edellisenä päivänä käsityöliikkeestä yli viiden euron hintaan. Kannattaa pitää silmät auki missä tahansa liikkuukin!

Keltainen lanka on nyt kolmosen puikoilla ja siitä tulee kämmekkäät keltaisen keväthuivin seuraksi. Värit ovat ainakin mukavan keväiset!