Kyllä minä niin mieleni pahoitin...

kun pyöräilessäni kaupunginteatterille olin taas jäädä auton alle suojatiellä. Hihassa roikkui heijastimet, pyörä oli valaistu, suojatiellä koroke ja sitä osoittava liikennemerkki ja emäntä selvin päin, mutta ei auta päälle oli tultava kun oli neljä pyörää ja matoaivot. Selvisin jälleen kerran säikähdyksellä, mutta jonakin päivänä käy huonosti kun talven aikana on ollut jo niin monta "läheltä piti" tilannetta. Onneksi mieleni iloitsi kun  saavuin hengissä katsomaan Mielensäpahoittajan miniää, joka on Tuomas Kyrön teksteihin perustuva komedia.

Kerroinkin jo aikaisemmin etten päässyt katsomaan päänäytelmää eli Mielensäpahoittajaa, jossa pääroolin näyttelee Hannu Pelkonen. Pelkonen näyttelee samaa roolia myös tässä näytelmässä. En voi muuta sanoa kuin parhaimmat naurut irroittivat keski-ikäisen naisen keuhkonpohjista Pelkosen ilmeet kun sai juoda Miniän keittämää ekspressopannulla tehtyä Kulta-Katariinaa pienenpienestä ekspressokupista. Anne Syysmaa näytteli myös loistavasti  kaikki kolme rooliaan.

Sillä kaupunginteatteri käytti taas loistavasti pientä mutta taitavaa henkilökuntaansa hyväksi, kun kolmea eri roolia näytteli Anne Syysmaa (Mielensäpahoittajan vaimo, miniän tyttö ja venäläinen asiakas)  ja Tomi Enbuska (miniän aviomies, miniän poika ja venäläinen asiakas). Loistavaa lavastusta ja maskeerausta kuten aina teatterilla. 

Itse tarina oli omalla tavallaan mehukas. Oikea kunnon vanhanajan jäärä mielensäpahoittaja, jonka mielestä mm. hiihtotaito määrittää ihmisen arvon ja keitetty pinja-pottu ruokakulinarismin huipun, joutuu uratietoisen miniänsä hoiviin viikonlopuksi poikansa ja lapsenlapsien jäädessä kotitilalle. Sukupolvien yhteentörmäyksiltä ei voi välttyä ja siihen näytelmä perustuukin. Vajaa kaksituntinen kului mukavasti näiden kahden edsottamuksia seuraten. Näytelmään oli ympätty myös ajankohtaisia teemoja kuten Krimin tilanne, mutta rajanaapuria käsiteltiin yleensä ottaen  silkkihansikkain.

Kaikkea en kuitenkaan ymmärtänyt esim. lasten tuominen näyttämölle. Heidän roolinsa eivät antaneet mitään lisäarvoa näytelmälle (koko perheen elättävä, lapsille vieras uraäiti kävi muutenkin ilmi tarinasta tai olisi pääteltävissä aivan yleistiedolla). Olisin ehkä kaivannut enemmän kärjistystä, luettu teksti ei välttämättä toimi sellaisenaan näyttämöllä (en ole lukenut Kyrön kirjoja mutta sellaisen vaikutelman sain näytelmästä). Voin väärässäkin, mutta jotain jäi uupumaan sovituksesta vai dramatisoinniksiko sitä kutsutaan.

Kiva näytelmä, joka naurattaa muttei itketä ja bonusta saa pienen näyttämön intiimistä tunnelmasta. Katsottava näytelmä ja lipun hinnan arvoinen, voisi sitä rahansa huonomminkin käyttää?. Näytelmää saa pisteet *** eli hieman paremman arvosanan kuin edellinen näytelmä Housut pois!


Muuta asian tiimoilta: olen aina tykännyt Antti Litjasta, jonka roolisuoritus radion Mielensäpahoittaja kuunelmissa on saatavissa cd:nä. En vain tiedä milloin olisi aikaa kuunnella niitä, pyörälenkillä?