Ranteenlämmittimet

Harjoittelin kollaasin tekoa. Jostain kumman syystä teksti katkeilee vääristä kodista, vaikka näytöllä näytti normaalilta. Eiköhän jokainen auttavasti suomenkielentaitoinen saa selvää mitä kuvatekstissä lukee? Pakko kai ostaa jalusta ja itselaukaisin kameralle kun kuvat näyttävät niin urpoilta ja emäntä lihavalta. =)

Itse asiassa liivi on paljon paremman näköinen mitä kuvista voisi päätellä. Siinä on paljetteja kauluksessa ja se on kokonaan paksua patenttineuletta.  Ihanan lämmin!  Saksasta ostamani korun laitoin vain kuvaustilanteessa ylle, sillä pusero ja neuleliivi ovat lähes samanvärisiä, joten kuvittelin sen helpottavan vaatteiden erottovuutta. Turhaan!

Mikäli paukkupakkaset jatkuvat minun on neulottava uudet ranteenlämmittimet sillä kuvassa näkyvät ovat aavistuksen verran suuret sekä pituudeltaan ja leveydeltään. Kapeampana lämmitin uppoaa paremmin nahkarukkasen sisään ja eikä rullaudu alas kyynerpäältä takin alla. Mutta sitä ennen pitää saada sukat valmiiksi!

Tuunattu karvaliivi

En oikein pidä tuunaus-sanasta vaatteiden uudistamisen yhteydessä. Tuunaus tuo mieleen rasvaiset konehallit testoronia uhkuvine sälleineen ja metalliset kolisevat koneet kitkerine öljyn tuoksuineen. Englannin kielinen refashion miellyttää enemmän sanana mutta ei sovi suomenkieleen sellaisenaan (inhoan finengelskaa, jolta ei voi välttyä nykyaikana). Käytän siis tuunaussanaa ennenkuin kielitoimisto keksii jonkin paremman version tai vastaus löytyy kansan syvistä riveistä.

Paras viimeaikoina kuulemani uudissana on neuloosi=pakonomaista neuolomista. Olen havainnut myös itsessäni samaa: ensimmäinen neulomani sukka on jo melkein valmis.  Olen siis hyvässä vauhdissa toteuttaakseni vuoden 2014 tavoitteet, joista ensimmäinen on opettele neulomaan sukat (tavoitteesta saavutettu 45%). Tavoitteena on tehdä myös perussukkatutoriaali, sillä minä ainakin kompastuin pariin termiin, vaikka netti on täynnä loistavia ohjeita ja niiden tekijöitä.

Neulomisesta ompelun pariin. Aina niin yllätyksellisestä kierrätyskeskuksesta löysin 20 sentillä ihanan karvaliivin, jossa ei ollut muuta vikaa kuin siinä oli hihat. Leikkasin kotona hihat pois, huolittelin reunat (noin 1,5 cm) siksakilla ja käänsin reunat. Poikkeuksellisesti jouduin ompelemaan sauman kiinni oikealta puolen, koska muutoin karva olisi jäänyt kiinni tikkiin/saumaan. Hihoista sain sievät säärystimet tanssitunnille. Täytyy vain huolitella reunat ja ommella rusetit säärystimen yläosaan. Rusetit sain samaisen villatakin sisäosasta, jossa monesti roikkuu satiininauharinkulat ilmeisesti hengarille ripustamaista varten. Käytin villatakin lähes kokonaan.

***Pikkukokki*** -patalappu

Joululomalla tein mm. kuvassa näkyvän punamustan pikkukokki -patalapun Patalappuja a la Carte kirjasta. Patalapun pohja virkataan aika harvaan pylväistä, joiden välillä on ketjusilmukoita ja lopuksi pujotellaan ketjusilmukkaketjut ruutupohjaan. Anoppi oli joulun aikaan kylässä ja ihmetteli kun virkkasin ruutupohjaa, jonka läpi meni sormet, että aika harva sinun patalapusta tulee, taidat polttaa sormesi kun otat kinkun pois uunista. Niinpä!

Ohjeessa neuvottiin käyttämään eri värejä sekä ruutupohjassa että ketjusilmukkaketjuissa, mutta minun mielestä yhdelläkin värillä tulee aika kivan näköistä pintaa, eikä pujottaminen ollut sen vaikeampaa kuin kahdella värillä.

Lankana ohjeesta poiketen Novitan Nalle ja puikkona 3,5.

Patalappuja a la Carte -kirja

Valitsin Juju-kirjakerhosta kaksi kirjaa liittymislahjaksi:  Kirjo ja korista, pientä ja suurta (Karin Holmber) ja Patalappuja a la Carte (Taito Uusimaa ry Jaana Vehkasalo). Ensimmäisen kirjan selailin läpi, mutta työn alla ei ole vielä mitään kirjomista, joten sen arvostelu jääköön seuraavaan kertaan. Patalappuja a la Carte kirjasta olen ehtinyt tekemään jo kolme patalappua, joista kaksi on vielä osittain kesken.

Pidin kirjasta todella paljon, kuvat olivat värikkäitä ja ihania, ohjeet selkeitä (vaikka löysin muutamia epäselvästi kerrottuja asioita kuten nirkkoreunus Folklore-patalapussa, mutta niistäkin pääsi yli pienellä miettimisellä).

Minulla ei siis ole kokemusta virkkaamisesta lainkaan lukuunottamatta alakouluaikoina tehtyä patalappua ja lapasia, jotka nekin olivat työn ja tuskan takana. Oman suppean kokemuksen perusteella kirjan helpot ohjeet sopivat aloittelijalle, mikäli osaa luoda silmukat (ketjusilmukat, piilosilmukat, pylväät jne.). Niitä ei esitellä kirjassa.  Silmukat opettelin erikseen kirjasta Stitch`n bitch, virkkaajan käsikirja, koukussa (Debbie Stoller), joka on loistava kirja aloittelijalle, mutta siitä teen oman arvostelun aikanaan.

Ensimmäinen valmistunut virkkaustyö koulun jälkeen oli Folklore-patalappu. Kuvassa ei näy kuinka reuna aaltoilee, nirkon pistot ovat eri pituisia sivuilla. Onnistuin virkkaamaan ohjeen ruusut pienten ponnistelujen jälkeen ja netistä löysin tarkempaa ohjetta. Etenkin kukan taakse virkattavien ketjujen merkitys selvisi vasta netin avulla. Paras löytämäni ohje kukan virkkaamiseen löytyi Attic24-blogista. Folklore-patalappu sopii ihanasti väriltään mustan rautapadan kylkeen. Lankana käytin kirjan ohjeesta poiketen Novitan nallea ja pikkusiskoa (75% villaa ja 25% polyamidia), puikkona oli 3,5.

Patalappuja a la Carte on loistava kirja aloittelijalle sillä sen avulla olen opinnut eri tekniikoita mm. nirkkoreunuksen virkkaamisen, kukan ja lehden teon, isoäidin neliöt ja kirjovirkkauksen sekä pujottelun. Nämä kaikki tekniikat vain kolme patalappua tekemällä ja ennen joulua 2013 en osannut virkata lainkaan.

Ainoa moitittava asia kirjassa on sen sisältämät reseptit, jotka olivat täysin tarpeettomat.En pidä fuusioista kirjamaailmassa: keittokirjat keittokirjoina ja käsityökirjat käsityökirjoina.  Lisäksi minua häiritse se ettei patalappujen alkuperästä ollut mitään tietoa. Kirjan kustantanut Taito Uusimaa ry oli järjestänyt valtakunnallisen patalappujen keräyksen, jonka perusteella yli 250 patalapusta valittiin kirjaan 26. Mielestäni keräykseen osallistuineet olisivat ansainneet omat tietonsa ohjeen kylkeen.

Mikä käsityö olet?

Joululomalla sain tehtyä parikin käsityötä, mutta kuvat on jäänyt vielä ottamatta. Ennen töiden esittelyä tein Mikä käsityö olet? -testin ja kuten arvata saattaa olen rento räsymatto, jonka mittanauha heittää, silmukat suoristuu ja käsityö voi muuttua kesken kaiken toiseksi. Räsymattoa en ole vielä kutonut, mutta haluaisin virkata sellaisen kaunottaren vessaan. Ohje minulla on jo. Testin löydät täältä ja minun tulokseni alta.

Olet reipas räsymatto.
Näet uusia mahdollisuuksia kaikkialla ja nautit, kun keksit uutta käyttöä vanhoille materiaaleille. Tykkäät tehdä reilulla otteella, sentti on mittanauhassasi pienin mitta. Mutta mitä sit turhaan jännittämään, eikös tässä pitänyt saada valmista ja nauttia tekemisestä?
Sinulle seuraavaksi projektiksi voisi sopia aurinkomatto, jonka tekeminen onnistuu ilman kangaspuitakin.