maanantai 25. elokuuta 2014

possuenkeli



Kesällä ei ollut aikaa istua sisällä käsitöitä tehden vaan kopsuttelin mielummin porkkanamaata tai touhusin lasten kanssa ulkona, mutta nyt ilmojen viilentyessä olen innostunut uudestaan ompelusta. Löysin kirjastosta pari Tilda-kirjaa ja innostuin välittömästi jouluista hanhi- ja possuenkeleistä.

Toteutin possuenkelin täysin kierrätyskankaista. Vartalo on Kierrätyskeskuksesta löydetystä ihon värisestä tekomokkahameesta, täyte on ostettu pussihintaan (1,5 €) Kontista, siivet ovat valkoista lakankangasta, silkkinauha on vanhaa pakettinauhaa. Silmät piirsin mustalla tussilla, joka harmillisesti levisi kankaan pintaan ja punaiset posket on väritetty lasten värikynällä. Sädekehää ja saparoa en ole vielä vääntänyt rautalangasta.

Possu on proto, joten kuono on terävä. Pitäisi ostaa nukkeneula, jonka avulla saisi kärsän muistuttamaan porsaan hajuelintä eikä jyrsijän suippoa kuonoa. Pitkällä nukkeneulalla olisi myös helpompi ommella jalat kiinni vartaloon ja korvat päähän

Possun ohje on kirjasta: Tildan talossa;ompelua ja askartelua. Tone Finnanger. Gummerus.

maanantai 18. elokuuta 2014

Häät Amsterdamissa

Luulin, että tänä vuonna emme matkustaisi muualle kuin Tallinnaan, mutta suunnitelmat muuttuivat kun saimme hääkutsun Amsterdamiin. Mieheni entinen työkaveri oli menossa naimisiin toisen kerran hurmaavan vaalean hollantilaisen naisen kanssa.Yllätyksekseni natiivit hollantilaiset olivat vaaleita, suorastaan blondeja, sinisilmäisiä, skandinaavisen näköisiä tehopakkauksia, jotka puhuivat mummosta vauvaan erinomaista englantia. Aivan kuin Suomessa?

Hääjuhlan selostan melko tarkkaan sillä etsiessäni tietoja hollantilaista hääjuhlista en löytänyt kuin ylimalkaisia kuvauksia häistä, joten toivottavasti tästä on jollekin apua, vaikka häät eivät puhtaasti hollantilaiset olleetkaan vaan kansainväliset.

Hääjuhlat olivat tyylikkäät. Vihkiminen ja juhlatilaisuus oli 1800-luvulta peräisin olevassa vanhassa höyrylaivassa, joka seilasi pitkin kaupungin kanaaleja koko juhlatilaisuuden ajan. Hääparin vihki tuomari ja todistajia tarvittiin huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Tuomari selosti oko tilaisuuden niin englanniksi kuin hollanniksi.


Saimme tilaisuuden alussa rintakukat ja nimet kirjattiin kutsuvierasluetteloon. Istuimme suomalaiseen tapaan sulhasen puolelle (oikealle hääparista katsoen) ja tietenkin takinmaiseen penkkiin. Tapaa ei kaikkien vieraiden osalta noudatettu sillä kyseessä oli kansainväliset häät, jossa vieraita oli kaikista mantereilta, mutta aika hyvin pätee myös suomalaiset käyttäytymissäännöt  ulkomailla. Naistuomari puhui aivan kuin suomalainen pappi kertoen hääparista ja seremonian kulusta. Pisin osa seremoniaa oli hääparin todistajien allekirjoitukset.



Kirjautuessa saimme kukkalaitteen rintaamme ja vesi-tai mehulasin käteen, minkä tarjoilija keräsi pois ennen vihkitilaisuuden alkua. Vihkimisen loputtua oli vihkiparin onnittelu, mikä tarkoitti poskisuudelmia (2-3) ja sen jälkeen oli maljojen nosto. Häälahjoja annettiin hyvin vähän, mutta lahjapöydässä oli laatikko, johon sai jättää onnittelukortit tai rahalahjat? Se ei koskaan selvinnyt meille, ja annoimme lahjaksi perinteistä suomalaista designia eli Alvar Aaltoa.



Baari oli avoinna koko juhlan ajan (15-20). Ennen hääateriaa saimme alkupaloja kuten rasvaista makkaraa paloina sinapin kera (luultavasti joku paikallinen herkku), silliä ja sipulia (takuulla paikallinen herkku. ks. kuva) ja friteerattu jauhelihapullan tapainen herkkupala (paikallinen herkku). Sulhasen kulttuuri ei näkynyt lainkaan alkupaloissa, vaan itse hääruoassa.


Nimikoituja paikkoja ei ollut lainkaan paitsi hääparin ja heidän vanhempien osalta, muut saivat istua mihin kerkesivät. Mieheni kanssa istuimme britti-espanjalaisparin pöytään. Brittiengalantia on ihana kuunella, mutta ryhdytpä puhumaan natiivin britin kanssa tai espanjalaisen kanssa, joka on ollut 20 vuotta naimisissa britin kanssa. Onneksi mieheni osaa puhua englantia vaikka unissaan, itse en ole niin varma kun en ole sitä tarvinnut yhtä paljon työssäni. Kielitaito rapistuu TODELLA mikäli sitä ei käytä päivittäin.


Hääateriana oli laivan grillissä kypsennettyä naudan sisäfilettä tai hummeria tai tiikerikatkarapuvartaita lisukkeiden kera. Lisukkeet olivat perunoita kuorineen tai salaattia. Hääkakkua ei tarjoiltu lainkaan vaan jälkiruokina tarjoiltiin annoskupeista sitruunatiramisua ja appelsiininmakuista suklaavaahtoa. Laivan rantautuessa satamaan oli yhteiskuvaus laiturilla, jonka jälkeen hyvästelimme hääparin ja sukelsimme Amsterdamin yöhön joksikin aikaa ja näimme mm. pahamaineisen punaisten lyhtyen alueen lauantai-iltana.



Hääleikkejä, kimpun heittoa tai sukkanauhan riisumista ei ollut lainkaan, mutta kyseessä oli aikuisten ihmisten häät (+40 v.) , joten niitä ei varmaan haluttu tai ei kuulunut kummankaan kulttuuriin.Näkymät sen sijaan olivat mukavat pitkin kanaaleja.


Joitain huomioita juhlaväestä. Suurin osa oli pukeutunut tavallisiin juhlavaatteisiin kuten kukkamekkoon tai tavalliseen pukuun ja löytyipä yksi intialainen perinnepuku.  Kutsussa ei ollut pukukoodia ja osa vieraista oli pukeutunut hienommin pitkää mekkoa ja paljetteja (britit) ja osa huomattavasti arkisemmin (hollantilaiset). Yhden Louis Vittonin huivin (monogrammit) ja Louboutin kengat (punaiset) huomasin briteillä, mutta muuten aika vaatimatonta sakkia, joka ei halua pitää melua itsestään.