Neuletunika on tämän syksyn kirpputorilöytöjä. Tunika oli myynnissä aivan uutena (laput kiinni) ja hintaa tälle kaunokaiselle kertyi muistaakseni vain kolme euroa. Pidän neuleen pehmeydestä ja väreistä: tummanruskeaa, kanervaa ja luonnonvalkoista. Neuleen kuvio tuo lapsuuden mieleen. Se muistuttaa vaaleasta lettipäisestä naapurin tytöstä, jolla oli päällä äitinsä kutoma islantilainen villapaita samanlaisella kuviolla(naapurin tyttö on nykyään naimisissa investointipankkiirin kanssa ja käyttää luultavasti kashmiria). Kunpa oppisin kutomaan yhtä kauniita neuleita kuin naapurin täti. Joskus. Tulevaisuudessa.
Pieniä ilonaiheita! Tänään tuli ilmoitus postista että Juju-kirjakerhon aloituspaketti on noudettavissa. Jännittävää, erityiseti odotan tilaajalahjana saamiani virkkauspuikkoja ja aiheeseen liittyvää kirjaa. Reikäisiä, tuhruisia, yksilöllisiä pannulappuja on luvassa koko suvulle!
Hieman rutinaa kirjakerholle, että mitään tietoa "hyväksymisestä" ei tullut sähköpostiin, aloin jo parin viikon odotuksen jälkeen epäilemään, että olenko liittynyt ylipäätänsä mihinkään kerhoon? Hassua sinänsä että löysin Jujun yhdestä käsityöblogista, jossa manailtiin kerhon antamaa yksipuolista irtisanomista (ilman ilmoitusta kerhonjäsenelle>jotain tuttua?) liian vähäisten ostojen vuoksi. Ajattelin, että Vau mikä kerho! siihen täytyy liittyä, jos eroaminenkin siitä on noin tuskaista. Saas siis nähdä, miten meidän yhteiselo sujuu, minun ja Jujun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti