Kirjailtu taskuvyö tai vyötasku

Lainasin kirjastosta Hanna Välimäen megamakean  käsityökirjan Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua. Makean suklaakakun lisäksi kirjasta löytyy ihania ohjeita etenkin asusteisiin kuten taskuessuun (kesällä grillatessa voi sujauttaa mausteet ja tulitikut taskuun), meksikolaisen vyön sisään voisi syksyllä piillottaa grillikyljyksen aiheuttamat mahamakkarat ja vyötaskuun avaimet kun lähtee kellarista hakemaan uunipottuja sen kyljysrivin kaveriksi. Aion toteuttaa kaikki mainitut asusteet kunhan vain tilkut ja into riittävät.

Kukalla kirjailtu vyötasku osallistuu Silmukan ytimessä- haasteen, jonka toukokuun aiheena on kukka. Haaste on seuraavien blogien ylläpitämä: Silmukan saalistus ja Pipon ytimestä. Kiitos mukavasta haasteesta, jonka aihe sattui sopimaan juuri valmistuneeseen käsityöhön!

Taskuvyö on oikeasti tarpeellinen asuste minulle, koska maailman vaatetussuunnittelijat ovat ajatelleet pienissä hikipajoissaan että kotihousuissa=plyyssi- tai collegehousut ei tarvita taskuja. Valitettavasti en pääse mm. roskalaatikolle tai  kylmäkellariiin  ilman avainta ja mihin tunget sen avaimen kun roikotat toisessa kädessä perunapussia ja toisessa huutavaa lasta, joka haluasi leikkiä käytävällä krokotiilia? Ennen laitoin avaimen rintsikoihin ja haastetta arkeen toi se, että jouduin vilkulemaan ulko-ovella eteen, sivuille ja taakse ennenkuin tungin käteni rintaliiveihin. Nyt saan kaivaa avaimen sivistyneeen ihmisen tavoin taskusta enkä virttyneiden rintaliivien kätköistä. Pahimmassa tapauksessa olen poiminut avaimen alushousujen kauluksesta. Huomattavaa parannusta arkielämään. =)

Taskuvyön ompelin kirjan ohjeiden mukaan kokonaan kierrätyskankaista. Päällisen tummansininen sametti on naisten 70-luvun samettihousuista, taskun kukallinen sisus on samalta vuosikymmeneltä olevasta huivista. Ainoastaan satiininauhat ovat ostettuja kaupasta sekä ompelulangat. Kukan kirjailuun käytin kirpputorilta ostamiani kirjailulankoja. Satiininauhat eivät oikein sovi väritykseltään muihin kankaisiin, mutta valinnanvaraa i pahemmin ollut.

Kirjassa oli minikaavat (A5), jotka suurensin kaavan mittojen perusteella. Minun mielestä kirjasta olisi voinut jättää muutama koko sivun valokuva pois ja laittaa niiden tilalle selkeät mustavalkoiset kaavat. Kirjontakaaviot olivat myös epäselvät. Ne olivat värilliset ja tummalla pohjalle, mistä oli vaikea saada selvää ja ylipäätänsä jäljennettyä kuviota paperille. Kirjassa ei ollut minkäänlaisia ohjeita siitä, miten kaavojen kaarevat reunat jäljennetään. Onneksi taskuvyö oli niin pieni että pystyin käyttämään apuna pientä pyöreää purkkia. Muuten kirja on aivan ihana ja loistava inspiraation lähde niille, jotka tykkäävät folklore-tyylistä ja muokata vanhoja vaatteita uuteen uskoon vapaalla kädellä (kirjassa on lähinnä suuntaa antavia ohjeita).